Päiväkirja - nagikata, 12 elo 18

Kyllä mä vauhdistakin pidän vaikka hitaampi tempo sopii paremmin treenipohjaksi noihin mun juoksuihin. Mutta välillä on mukavaa ”kaahata”. Keskarinnostoja kannattaa tehdä kerran viikkoon-kahteen vaikka lyhyempänä matkana jos et jo tee. Kehitys siinäkin kehittyy... tämän päivän keskarit oli 27km/h keskisykkeellä 144. Maksimit 37km/h. 

Mä en enää uskalla painaa täysillä Stadissa. Liikaa tullu risteyskolareita. Täällä keskarit on paskoja kun homma menee niin että 10 metriä-risteys-30 metriä-risteys ja joka risteykseen tulen about 0 km/h. Kunnon vauhdit tulee sitten landella, jossa autoilijat huomioi fillaristit, kun pyöräily tapahtuu maantiellä. Aiai että ne endorfiinihumalat onkin noiden vauhtilenkkien aikana ihanat :) Se tunne kun laskettelee parin kilsan pituiseen alamäkeen +50 km/h---- Nyt kun on kevyt pyörä niin samanmittaiset nousutkaan ei enää töki niin pahasti kuin aiemmin :o) 

Täällä sama homma. Ja jos ajelen vaikkapa merenrantareittejä niin ensimmäisen kympin keskari on max 13km/h. Mun täytyy ajaa se noin 20 minuuttia pois keskustassa ennenkuin voi vauhdit nostaa sille levelille että se on turvallista muille ja ennenkaikkea itselle. Mitta eihän tämä ongelma ole, hidaste vaan. Slickseille ja kapeille renkaille sopivia kuntoratoja täällä on sokin sokin noin 200km ja niillä saa posotella miten huvittaa paitsi jos näet vilauksenkaan ihmisestä. Se kertoo että silloin on jossain 6 metriä pitkän siiman päässä puskassa joku koira. Omistaja känny kourassa ja huomio ruudussa. Hulluinta että omistaja voi nojata mäntyyn tien laidalla ja koira on roikan varressa tien toisella puolella. Et näe pikkuisenkaan harmaana päivänä ollenkaan tien yli menevää flexiä! Tuommoisessa käy koiralle tosi huonosti.