Päiväkirja - Pyytsi, 17 syys 18

2/2 Kasvisruokien rohkea opettelu teki ruokailusta ja ruoanlaitosta taas muutakin kuin pakkopullaa. Positiivista: ruokarytmi alkoi vakiintua, fiksut valinnat kotona tekivät samalla linjalla jatkamisen helpommaksi muuallakin. Hupsuja mutta mukavia pieniä kiinnostuksenkohteita: montaako väriä on lautasellani. Isompia asioita: missä tuotettua (tässä vielä ujoa tutkailua opiskelijabudjetin rajaamana), satokausijuttuja. Jatkon kannalta pitää pähkäillä: mitä haluan nyt? Miten toteuttaa uusia tavoitteita nyt, kun pelkkä painonpudotus ei ole ensisijainen tavoite? Olen aika tyytyväinen nahkoissani. Aina on jotain, mitä voisi nipistellä tai kiinteyttää (kuten käsivarret), mutta enemmän kiinnostaa kiinnostuneena pysyminen. Uusien reseptien kokeileminen ja luominen, sen kuulostelu, miten energinen olo on ja kaiken tämän pitäminen arkijärkevällä tasolla. 

Kai tämä mietiskely on jotakin siirtymävaiheen poikimaa hämmästelyä. Miten tehdä askel pudotuksesta ylläpitoon? Miten paljon pitää vielä pohtia ruokavaliota ja kuinka paljon vain luottaa siihen, mitä on tähän mennessä opittu? Olen pudottanut kiloni aika hitaasti, sillä ajatuksella, että se mitä syön nyt sopii tavoitepainossa suurinpiirtein ylläpitosyömiseksi. Mistähän sitä sitten taas tietää, jos se ei toimikaan; miten nopeasti siihen tajuaa reagoida? 🤔 Olisipa kiva kuulla muiden tämän siirtymän toteuttaneiden stooreja aihepiirin ympäriltä. 

upeita muutoksia, tuloksia ja tavoitepohdintaa. ihana tilanne, onnea! 

Mulla oli vaikeaa siirtyä ylläpitoon, tuntui ettei mitenkään uskaltanut tai osannut muuttaa makroja erilaisiksi. Ehkä tuohon itsellä auttoi parhaiten ihan eri ruokarytmi eli pätkäpaasto, ensin 16:8 ja nyt 23:1 jaolla. Tuo on hyvä, että syö siihen tyyliin, millä ylläpitääkin, itse edelleen välttelen ns. höttöhiilareita ja vähän muitakin, mutta olen kuitenkin kyennyt rennompaan otteeseen. Seuraan edelleeen liki päivittäin vaakalukemaa, mutta olen päättänyt, että kunhan paino pysyy tietyn kilomäärän alle, en stressaa päivittäistä vaihtelua. Minulla ruuan tekeminen mahdollisimman paljon itse ja hyvistä raaka-aineista pitää homman mielekkäänä. Etsin jatkuvasti uusia ideoita, muokkaan reseptejä ja olen valmis tekemään isojakin muutoksia. Perusajatus on kuitenkin hiilihydraattien rajaaminen enkä siitä tingi.  

Kiitos täti omena ja J0hQ! Jännä tilanne, kun on niin monta kuukautta syönyt siten, että tavoite on laihtua. Siitä on tullut tapa, ei erityistä vaivannäköä vaativa asia, ja nyt tuntuu, että pitäisi alkaa nähdä vaivaa jotta paino EI hiivi hitaasti alaspäin. Överiksikään en kuitenkaan voi / halua mennä muutoksessa, koska tavoite ei ole painonnousu vaan se kutakuinkin vakaana pysyminen. Vaikeaa, mutta jospa se onnistuu. 

Hetkinen. Mullakin on kohta edessä tuo tilanne, koska normaalipainon ylärajaan ei ole pitkä matka enää. Mulla tavoitteena löytää terveydelle hyvät ruokailutottumukset, jotka joustaa tilanteen mukaan. Ei niin, että vedän pizzaa ja suklaata ja suraavana päivänä salaattia. Vaan niin, että arkiruokailu ravintorikasta ja sitä ei heilauta pizza silloin tällöin. Ja että juhlissa voisi nautiskella ylimakean leivoksen ja se maistuisi oikeasti hyvältä kun sokeria ei tuuppaa naamariin joka päivä. Mielenkiintoista nähdä, miten käy. Onneksi aikaa pohtia, koska pahimmat terveysriskit kohta selätetty.  

Mulla on kanssa kasvisruoka (ts kasvispainotteinen vegaaniruokavalio) auttanut sekä laihtumaan että olen oppinut laittamaan ruokaa ja jopa pitämään ruuanlaitosta. Raa'an lihan käsittely on aina inhottanut. Nyt kun ylläpidän niin noudatan tietysti samaa ruokavaliota. Mulle tärkeää on myös ruoka-ajoista kiinni pitäminen eli tarkkana pitää olla ettei epähuomiossa napostele ruoka-aikojen välillä. Olen myös päättänyt että vaa'alla pitää käydä vähintään kerran viikossa että pysyn skarppina ☺️ 

...Mutta tuo kiinnostuksen ylläpitäminen askarruttaa minuakin. Toistaiseksi tämä FS-yhteisö ja uusien reseptien kokeilut ovat auttaneet mutta pitemmän päälle pelottaa miten pysyä kaidalla tiellä 🤔 

Kasvisten iso osuus pitää syömiset hyvinä myös mutkan kautta: tulee seurattua, että on monipuolista, värikästä ja tarpeeksi. (Lihaa ei erityisesti tee mieli, mutta syön jälkikasvun jämät jos yli jää. En halua heittää lihaa tai kalaa yhtään roskikseen.)