|
Ahaa-elämys vuosimallia 2024. Monille varmasti jo tuttu, itselle ajattelemisen aihetta tuottava, maalaisjärjellä ymmärrettävissä oleva ja juuri siksi nolostuttavan yksinkertainen. Tällaisia ajatuksia heräsi kun luin Mireille Guilianon kirjan "Ranskattaret eivät liho".
Olen miettinyt enemmän kuin montaa muuta asiaa yhteensä sitä faktaa, että painon kanssa jojoilu on on värittänyt koko elämääni nuoruusvuosista alkaen eli arviolta 35 vuotta. Käsittämätöntä kun nyt näin ajattelee. Liiku enemmän, syö vähemmän -mantra on toki tullut tutuksi ja minähän liikun: juoksen, kävelen, hiihdän, kahvakuulailen, vaellan, pyöräilen...ihan mitä tahansa. Jopa niin paljon, että hankin itselleni pahan ylirasitus -tai alipalautusmis- tilan vajaa 10 vuotta sitten. Ja kroppa ei taida siitä koskaan entiselleen palautua. Ja syönytkin olen vähemmän...jopa niin vähän, että liikuntaan yhdistettynä nettokalorit ovat olleet alle 1000 kcal/vrk.
Itselleni sellainen "hyvän olon paino" on 65 kg tai alle. Sanotaan 63-65 kg. Olo on naisellinen, voimakas ja kaikin puolin terve. Paino oli yläaste-lukioikäisenä muistaakseni 57-60 kg paikkeilla, ekan lapsen neuvolassa n. 63 kg ja toisen lapsen syntymän jälkeen käväisi 59 kg:ssa. Jokaisen lapsen jälkeen paino on palannut 65-68 kg paikkeille, mutta jojoillut kaikki nämä vuodet 63-74 kg:n haarukalla. On vaatinut hurjaa työtä ja ponnistelua saada paino tuonne 65kg:aan tai alle: paljon liikuntaa, kaloreiden kyttäämistä ja laskemista, aterioiden suunnittelua. Tuo on ollut ns. "On" -vaihetta ja jostain kun mittari kääntyy "Off-" asentoon alkaa "hällä väliä" -meininki ja paino nousee nopealla tahdilla lähelle 70 kg:n tasalukemaa tai sen ylikin. Siinä sitten taas totean, että eipä mahdu farkut tai aiemmin postauksessa mainitsemani "kontrollikuorihousut" jalkaan, joten olen siirtynyt käyttämään tyköistuvien housujen sijaan juoksutrikoita tai muita joustavaryötäröisiä housuja töissä, kotona ja tietysti urheillessa. Eipähän kiristä.
Painossa ei siis mitään ihan älyttömän suurta ja katastrofalista ole tapahtunut, mutta n. 160-162 cm varteen suhteutettuna 7 kg heilahtelu kyllä näkyy ja tuntuu. Oma äitini on vielä minua lyhyempi ja olen aina ihmetellyt kuinka hän on pysynyt jotakuinkin samassa 57-58 kg:n painossa (tuli kerran esille) varmaan kuopuksensa syntymän jälkeen eli jo nyt jo 45 vuotta. Äiti ei varsinaisesti urheile, hyötyliikuntaa tulee päivittäin paljon ja kerran viikossa "mummojumppa" näyttelee ohjattua liikuntaa. Kävelyä ja hiihtoa vuodenajan, fiiliksen ja sään mukaan. Kaikkea hän syö, nauttii leivonnaisista ja myös runsaan puutarhansa antimista. en ole koskaan kuullut tai nähnyt äitini syövän "niin että napa paukkuu" tai kieltäytyvän mistään.
Niin. Kirjan luettuani olen hoksannut, että näin perisuomalaisten vanhempien lapsena äitini on ehkä tiennyt jo aina sen, jonka minä nyt vasta oivaltamassa: kohtuullisuuden kaikessa. Olen vetänyt överit niin ruokien kuin liikunnankin kanssa. En onneksi sitten nuoruusvuosien alkoholin kanssa.
Kirjassa kehoitettiin miettimään omat "häirikköruuat" eli ne, jotka sotkevat helposti tasapainon ja jotka altistavat ylensyönnille tai muulle ei-toivotulle. Itselleni ne ovat leipä -tai oikeastaan sen päälle kasaamani voikerros, syön toisaalta myös voita suoraan paketista viipaleina. Eli oikeastaan leipä ei ole se päähäirikkö vaan voi. Mutta leivän syöminen jää itselleni ns. päälle eli huomaan syöväni toisen, kolmannen.. Siksi lopetin leivän syömisen kokonaan pariksi vuodeksi. Nyt olen taas syönyt ja se näkyy vaa´an lukemissa. Kroppani kerää hurjasti nesteitä viljojen syömisessä, mutta 100 g itse tehtyä ruisjälkiuunileipää ja siihen 25-30 g voikeon läjääminen on tietysti melkoinen pommi joka tapauksessa.
Mutta kirjan luettuani ymmärsin, että juuri tuo itse leivottu, uunituore, päältä rapea ja sisältä ilmavan pehmeä, jälkiuunileipä runsaalla voilla on minulle ehkä suurin ruokanautinto mitä pystyn kuvittelemaan. Siitä luopuminen ei tunnu hyvälle eikä nautinnolliselle. Niinpä kirjan luettuani totesin, että en edes halua luopua tästä päivän kohokohdasta, mutta suhteutan sen muihin ruokiin. Leipäannos tekee 400-450 kcal, joten nautin sen lounaana hitaasti mutustellen pienen keittoannoksen tai salaatin kanssa.
Annoskokoja pienensin heti aamiaiselta lähtien. En radikaalisti mutta aavistuksen. Pidän ne, joista erityisesti nautin kuten maapähkinävoi/pähkinäsekoitus, mutta vähensin muita. Lounaalla haluan pitää kiinni leipäöveristäni. Välipalaksi kotimatkalla -juu ei ole hyvä syödä autossa ajaen, mutta silti -porkkanoita ja omenakohkoja ja heti kotiin tultua iso kuppi teetä ja rakastamaani tummaa (75-90%) suklaata pari palaa. Muuta suklaata en juuri edes syö ja tuota syön siis päivittäin, tooosi ranskatar :D Päivälliseksi olen syönyt aina ennen samoja ruokia (munakasta tai tomaattikeitto mozzarellalla) ja lähes ahdistunut, jos "on pitänyt" syödä jotain muuta koska eräänlainen hallinnantunne syömisten määrästä ja kaloreista on ollut uhattuna. Nyt päätin, että panostan päivällisiin enemmän, vaihtelen ruokia (en siis ole koskaan ollut ruuissa vaihtelunhaluinen vaan olen voinut muutenkin kuin kalorien takia syödä samoja ruokia viikosta ja kuukaudesta toiseen...) ja pyrin tekemään ruokailusta pikkaisen fiinimpää.
Huh, tulipa pitkä stoori. Itselleni tätä ajatusten virtaa lähinnä kirjoitan. Ensimmäinen askel kohti ranskattaren elämää ruokailun ja liikunnan osa-alueella on otettu siis tällä viikolla: annoskoot ovat pienentyneet, tavallisen työpaikkalounaaksi nautitun salaatin + ruisVOIleivän jälkeen nautin vielä aivan fiiliksissä joulusta jääneen tryffelin ja kahta samanlaista päivällistä en ole syönyt. Tänään 2h metsässä kävelyn jälkeen keittolounas ja jälkkäriksi pieni siivu suklaakakkua. Olo on ollut koko viikon kylläinen, mutta ei liian täysi tai nälkäinen.
Kannustan muitakin lukemaan tuon kirjan. Oivalsin heti, mistä on kyse ja oppi siirtyi saman tien käytäntöön. En ole ikinä ymmärtänyt "5 suklaalevyä kympillä" -ostamista, koska syön vain tummaa suklaata ja sitä päivittäin. Mutta olen muuten vetänyt överit ruualla, vaikka nautintohuippu on täyttynyt jo ensimmäisten parin suupalan jälkeen. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, nautinnollisia ruokailuhetkiä!
|
1777 kcal
|
Rasva: 95,76g | Prot: 79,16g | Hh: 154,55g.
Aamiainen: Pähkinäsekoitukset, Marja-Aronia, Rainbow Rasvaton Maitorahka. Lounas: Favorina Stollen, Ingmariini Ingmariini, Ruisleipä, Sosekeitto. Päivällinen: Viininlehtikääryle, Ålands Mejeriet Ahvenanmaan Gouda, Keitetty Kananmuna, Valio Kermaviili, Porkkanaraaste. Välipalat/Muut: Maapähkinävoi, Omenat. lisää...
|
|
2228 kcal
|
Harjoitus:
kävely railan kanssa - 2 tuntia ja 30 minuuttia, Lepo - 13 tuntia ja 30 minuuttia, Nukkuminen - 8 tuntia. lisää...
|
|
 Kommentit
Hyvä kirja, itse en enää muista kunnolla, mutta samaa sarjaa: tapasin vanhan ystävän lounaalla tällä viikolla ja kerroin laihduttaneeni ”tarkkailemalla mitä syön” ja aktiivisuutta lisäämällä. Hän, aina siro nainen, vastasi:”Kaikkihan joutuu tarkkailemaan syömisiä”. Itselle tuo oli herätys, että tosiaan hänkin katsoo annoskoot pieniksi, eikä vain ole ns luontaisesti laiha, pelkästään. Että kyllä ylensyominen on lihottanut. Toinen juttu on kolikon vastapuoli, että jos syö liian vähän on keho säästöliekillä, aineenvaihdunta pysähtyy. Pitäisi löytää kultainen keskitie, mikä olis helpompaa jos ei tarvitsisi laihtua. Olen koko tammikuun ollut about samassa painossa 92. Luin eilen että kymmenen kilon laihtuminen vähentää energiantarvetta 100-200kcal vrk. Olen laihduttanut 20kg, ja Fatsecret yhä ehdottaa samaa 2000 kalorimäärää. Syön 1800 millä laihtunut, mutta ilmeisesti pitäisi tiputtaa siitäkin ja katsoa lähteekö taas liikkeelle. Tuntuu pieneltä ja suursyömärinä vaatii totuttelua miten vähän normaalit ihmiset syö. :D Sinunkin määrät kuulostaa niin pieniltä. Mutta hyvältä myös!
27 tammi 24 jäseneltä: Hannamartsari
|
Kiitos Hannamartsari viestistäsi. Mun mielestä suomalainen ruokakulttuuri jotenkin kannustaa isoihin annoskokoihin ja melko epäesteettiseen ruokien asetteluun/ulkonäköön esim laatikkoruuat. Parissa päivässä olen nyt yllättynyt, että todellakaan annoskoon pienentäminen esim 250g-170 g ei vaikuta kylläisyyteen, mutta pitkällä aikavälillä ja päivittäisten ruokien kanssa on jo merkityksellinen
28 tammi 24 jäseneltä: Sera62kg
|
Olipas hyvä kirjoitus. Mä itse tunnistan oman överisyömiseni ja mulla se on lähes kaikki ruoka. Rakastan ruokaa. Rakastan hyvää ruokaa ja pahuus kun mä osaan sitä todellakin tehdä. Suklaa, karkit, leivonnaiset, jäätelö eivät koskaan ole olleet mulle ongelma paitsi kun alan niitä syömään. Rivi suklaata?! Ei todellakaan. Sitten menee koko levy. Ja tällöin mulla jää se sokerin himo päälle. Kestää viikon verran kärsiä vieroitusoireista kun lopettaa niiden syömisen. Mutta tämän jälkeen en taas kaipaa niitä. Ja nyt yritän ihan tosissani pysyä erossa makeasta. Mutta se ruoka!!! Mä jouduin nyt aloittaa itseni kohdalla keittodieetin. Eli teen erilaisia keittoja joita sitten syön pitkin viikkoa leivän kera. En tee mitään herkkuruokia. Mä en näe itseni kohdalla muuta tietä. Ehkä joku päivä uskaltaudun tekemään jotain muutakin mutta nyt mennään tällä. Ja täytyypä lukea tuo kirja. Kiitos vinkistä.
29 tammi 24 jäseneltä: SaijaN78
|
aah, siis tuore rapeakuorinen leipä voilla on jotain niin taivaallista 🤤 menee kyl melkein se koko leipä siivun sijaan 😅
29 tammi 24 jäseneltä: Haltsuri
|
Hyvä kirjotus oli luin sen ..minä syönyt 1500 - 1800 kaloria 160 cm ikä 63 vuotta laihtunut todella hitaasti lähes 22 kg 1.2 tulee 3 vuotta kun olen täällä ollut ei liikuntaa juurikaan sairauden takia hyöty liikuntaa lähinnä kotitöitä puutarha hommia ..hyvä sovellus tämä on en muuten olisi saanu painoa tippumaan klo.7 - 18 aikaikkunassa syön ruuat taemmiä👍😋❤️
30 tammi 24 jäseneltä: omenapuu0
|
Täähän oli hyvä kirjoitus. Mulla ehkä samantyyppistä havainnointia kavereista jotka eivät koskaan ole jojoileet painonsa kanssa vaan ovat aina olleet hoikkia. Heillä tuntuu olevan ruokaa kohtaan varsin käytännöllinen asenne. Vähän niinku autoa tankkaisi. Jotain sen suuntaista olen itsekin siis pyrkinyt tekemään. Ei ettäkö nyt ihan tietoisesti tekisin ”pahaa” ruokaa mutta kun treenaamisen kautta alkoi kiinnittää enemmän huomiota ruuan perimmäiseen tarkoitukseen eli ravitsemiseen nautinnon sijaan niin jotenkin syöminenkin nimenomaan määrällisesti kohtuullistui.
30 tammi 24 jäseneltä: Ellallaalaa
|
Kävin lainaamassa kyseisen kirjan kirjastosta. Kiitos vinkistä!🤩
30 tammi 24 jäseneltä: pilvinenn
|
Ellallaalaa ja SaijaN78, kiitos kommenteista teillekin. Tuon kirjan "ideologian" -tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua - mukaan juuri ruuan herkullisuus ja nautinnollisuus nostetaan ykköseksi määrän sijaan. Eli nautinto mauista ja omista valinnoista mitä haluaa syödä on tärkeintä. Mä olen täälläkin aiemmin jo maininnut, että syön vain herkkuja ja herkullisia ruokia, en ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että söisin jotain mistä en pidä. Mulla ei siis "herkut" ole koskaan olleet vain esim. karkkia, sipsejä, jäätelöä vaan myös kaurapuuro maapähkinävoilla on herkkua, samoin pinaattikeitto, rahka marjoilla tai munakas...Tuossa kirjassa nimenomaan painotetaan sitä, että tunnistetaan ne ruoka-aineet, jotka saattavat aiheuttaa ylenpalttista syömistä, mutta niitä ei suinkaan poisteta ruokalistalta, vaan opetellaan nauttimaan pienempinä annoksina. Tavoitteena ruoan nostaminen yhdeksi suurimmaksi nautinnoksi keskittymällä hitaasti nautiskeluun, makuihin, ruokaseuraan jne. määrän sijaan. Mä käänsin siis ajattelua "tankkaamisesta" "nautiskeluun" ja yritän keskittyä nimenomaan siihen, että valitsen lautaselleni ruoka-aineita, jotka tekevät minulle hyvää niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ennen tuon kirjan lukemista tosiaan ajattelin, että en syö leipää, koska siihen tulee himo ja sitten syön sitä liikaa. Ja jos söin tuli syyllinen/epäonnistunut olo ja katumus, negatiivisia tunteita sinänsä niinkin ihanasta asiasta kuin tuoreen leivän herkullinen maku. Nyt hoksasin, että vähemmän on enemmän. Eli vähentämällä määrää ja keskittymällä hitaasti nautiskeluun voin syödä sitä päivittäin. Ja jätän sitten jotain muuta syömättä. Esim. tänään töissä söin borshkeittoa aurajuustolla ja itse tehtyä ruoisleipää vain puolet entisestä. Otin mukaan töihinkin vain täsmäannoksen leipää. Ai että kun maistui keiton kanssa hyvälle ja kun tiesin, että enempää ei ole niin nautin joka suupalasta huomattavasti intensiivisemmin kuin aiemmin.
30 tammi 24 jäseneltä: Sera62kg
|
| |
|
|
| |
Lähetä kommentti
Sinun täytyy kirjautua lähettääksesi kommentin. Klikkaa tätä kirjautuaksesi.
|
|
|
|