|
Plääh, mokoma lentsu 😔 Tai orastava sellainen ja haluan taittaa siltä selän heti alkuun ettei äidy pahemmaksi. Pitkä pyörälenkki kaverin kanssa siirtyy odottamaan ja koirankin lenkityksen delegoin muille. Outoa tällainen, en olekaan aikoihin tuntenut itseäni väsyneeksi, puolikuntoiseksi tai muuten vajavaiseksi. Paljon on nyt puhuttu lehdissä suomalaisia vallanneesta väsymysbuumista. En oo koskaan ymmärtänyt, miten on muka "siistiä" tai arvostettua sanoa olevansa "kiireinen" "stressaantunut" tai " väsynyt". Toki joskus on paljon tekemistä ja orgsnisoimista, mutta kiire on kuitenkin pohjimmiltaan itse aiheutettua ja sen voi välttää ennakoimalla, delegoimalla ja priorisoimalla. Stressi on pieninä annoksina vaan hyvä asia, suurissa määrissä ei ja siitäkin pyrin eroon mahd pian tunnistamalla syyt ja tekemällä korjausliikkeitä. Väsynyt olo liittyy mulla 99 % fyysiseen, terveeseen väsymykseen iltaisin kun aamusta alkaen on ollut aktiivinen. En ole viime aikoina nukkunut erityisen hyvin, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi ja laadukkaasti koska ei mua aamuisin tai päivällä töissä väsytä. Onneksi. Työpäivän varma pilaaja on taukohuoneeseen heti aamulla tuleva tyyppi, joka haukottelee ja valittaa joka-aamuiseen tapaansa, että hohhoijaa kun väsyttää niin pirusti. Kerran kysyin syytä, että mikä ihme sua joka päivä väsyttää ja sain vain tuhahduksen vastaukseksi. Taitaa vaan olla tapa valittaa väsymystä. Tekisi asialle jotain. Mutta juu, mä en kestäisi olla kestoväsynyt. Koen että väsymys on samalla tavalla vertattavissa sairauteen kuin vaikka kuume, päänsärky tai polvikipu: tunnista, etsi syy ja toimi että helpottaa. Pienenä aasinsiltana tähän syömiscaseen. Nyt, siis alkuvuodesta 2024, tarkemmi tammikuussa 24 tein tän elämäni suurimman oivalluksen liittyen syömistspoihin, painonhallintaan ja liikuntaan. Tasapainoon. Ehkä siksi uskallan väittää että "tunnista, etsi syy ja toimi" pätee tässäkin. Ei voi toimia ennen kuin tunnistaa -esim itseni kohdalla painon kanssa jojoilun - todelliset juurisyyt. Toimiminen tarkoitti uudenlaista ajattelua, vapautumista aiemmista ajattelumalleista, uskomuksista ja normeista. Kirjoissa luvattiin, että 3kk jälkeen paino on pudonnut hyvää vauhtia, uudet rutiinit ja tavat ovat tulleet osaksi elämää ja suunta on kääntynyt muutenkin paremmaksi. Ajattelin, että jaaha, katsotaan nyt. Mutta totta se on, 3kk ja vajaa 10 kg. Ja nyt tiedän ettei paluuta takaisin oo vanhoihin tapoihin tai mittoihin: vaatekaapista hävitin kaikki muut joustovyötärövaatteet paitsi urheiluun tarkoitetut, nyt sopivat nappifarkut ja vetskarihameet saivat jäädä. Kun ei oo mahdollisuutta jatkossa etsiä kiristämättömiä vaatteita, tulee väkisin pidettyä kontrollia. Nythän mulle usein kävi niin, että lempihousut mahtui-ei mahdu-mahtuu-ei mahdu.... Iloa kaikkien päivään, mä käperryn teen ja Anna-Leena Härkösen kirjan kanssa takaisin sohvalle viltin alle ja odottelen muun perheen heräämistä!
|