Päiväkirja - Gutterflower2305, 27 maalis 19

Muutos on mahdollista. Itsellä se vaati mm järkyttävän vaakalukeman ja oman painoindeksin tajuamisen. Suunnittelua & psyykkaamista & aloituspäivän sijoittamisen loman alkuun, jolloin sain viikon ihan rauhassa keskittyä muutokseen. Pohdintaa siitä, miten haluan syödä, mistä täytyy luopua, minkä pitää muuttua. Ja kärsivällisyyttä jaksaa maaliin asti.  

Siinäpä kysymys, mistä löytää ja ylläpitää motivaatio elämäntapamuutokseen. Itse ajattelen terveyttä ja jaksamista: on ihanaa pystyä juoksemaan pysäkille tietäen ettei tarvitse puuskuttaa posket punaisina seuraavaa puolta tuntia. Sekin motivoi että vaatteet istuu eikä peilikuva järkytä. Erilaiset haasteet itselle kuten sokeriton kuukausi, 500g kasviksia päivässä, liikuntatavoitteet tms voisi auttaa alkua pitemmälle? 

Itse tykkään juuri tuollaisista haaste- tai teemakuukausista. Ne voivat liittyä ruokaan/syömiseen, liikkumiseen tai mihin tahansa muuhun, joka edistää asioita hyvään suuntaan. 

Tiedän tunteen. Itsellä muutama kilo joista haluaisin eroon, vaikka oonkin ollut normaalipainoinen jo kauan. Mutta ruoka on huonosti koostettua ja annokset liian isoja 😑 Olen myös huono syömään esim hedelmiä. Ainoa positiivinen asia on että olen erittäin hyvässä kunnossa fyysisesti. Kun vain tuon safkapuolen saisi kondikseen 😑 Iso ongelma on myös se että 14-vuotias poika syö yhtä huonosti - pikanuudeleita yms - eli ryhtiliike olisi senkin takia paikallaan. 

Laihduttaminen ei ole mulle ikinä toiminut ihan vaan laihduttamisen vuoksi. Pitää löytää joku hyvä syy sille mitä se laihtuminen itselle merkitsee ja miksi sen tekee. Ja itsellä ainakin on toiminut innostavien esimerkkien löytäminen ympäriltä. Yksi vuosi innostuin pitkän matkan juoksijoiden elämäntyylistä. Viime aikoina innostuin vegaaniudesta koska ilmastonmuutos ahdistaa. Huomaamatta kilot jatkaa tippumistaan eikä makeaa edes tee mieli entiseen tapaan. Jokaisen pitää kuitenkin löytää se oma innostus ja ”juttu”, mutta sen etsiminen on sekä haastavaa että hauskaa! Lukemiseksi suosittelen Aki Hintsan ”Voittamisen Anatomiaa”. Se on se matka, ei määränpää, niin ärsyttävältä kuin se kuulostaa! 😄 

Mun mielestä kannattaa Ladata puhelin sovellus mikä on ilmanen ja sen löytää app Storesta ja play kaupasta sen sovelluksen nimi on (treeni) ja mulla se on toiminu tosi hyvin ja on siinä tullu laihduttuu siinä myös näkee että paljo on laihtunu joten suosittelen 

komppaan edellisiä, itsellä toiminut myös erilaiset haasteet, mm. vegaanihaasteen avulla opin lisäämään kasvisten ja hedelmien osuutta huomattavasti, tikiksen superhaasteessa lisäsin arkiliikuntaa ja sain karsittua sokeria pois :) suosittelen asettamaan pieniä lyhytkestoisia haasteita, ja vaikka luvata itselle jotain kun niistä on selvinnyt, pikkuhiljaa alkaa löytyä itselle sopivin tapa syödä ja liikkua!  

Suosittelen lukemaan kirjan "Hyvän olon hormonidieetti". Kyseessä ei ole niinkään dieetti (kirjan nimi vähän hämää). Kirjoittaja paneutuu tosi hyvin siinä juuri tuohon ikuisen laihduttajan imagosta eroon pääsemiseen ja siihen, miten löytää se kuuluisa balanssi terveellisiin elämäntapoihin ja kuinka onnistua niissä. Suuri valttikortti kyllä ollu itselle ja etenkin psyykkiselle puolelle. Kun psyyke voi hyvin, niin kehonkin on helpompi ja otollisempi voida hyvin ja tavoitteissaan onnistuu. Sen haluan vielä sanoa ainakin omasta kokemuksesta että ehdottomuus asioissa (etenkin ruokavaliossa) on isoin kompastuskivi elämäntapamuutoksen prosessissa. Eli armollisuutta ja kärsivällisyyttä itseään kohtaan 😊💕 

Liikkuminen ei välttämättä mulle ole ongelma, vaikka sillon tällön tuleekin kausia, etten tee työmatkaliikkumisen lisäksi mitään. Syön myös paljon kasviksia ja hedelmiä ja annokset yleensä on hyvän kokoisia. En sit tiedä miksi tuosta herkkujen syömisestä ei pääse millään eroon. Se taitaa se mun ongelman ydin olla, että pitää palkita itsensä, poistaa pahaa oloa ja juhlia herkuilla ja syödä ihan vaan tylsyyteen herkkuja. Eipä siinä, olen ilmeisesti muutenkin addiktioherkkä, kun rahapelaamiseenkin jäin kiinni. Ehkä juuri nyt herkkuja syömällä paikkaan sitä ns. hyvää oloa, minkä ennen sain pelaamisesta. En muista et olisin ennen pelaamista tai pelaamisien aikana syönyt normaalia enemmän herkkuja. Kyllähän mä lähden kaikkiin haasteisiin mukaan, mut lopetan todella nopeasti. Äh, emmä tiiä.  

Mun perusruokavalio on 15v. asti ollut tosi terveellinen ja oon aina urheillut ja rautakin on noussut salilla jo sen 15 vuotta. Silti RAKASTAN herkkuja ja syön niitä mun terveellisen ruokavalion päälle. Siis miten joku voi elää ilman karkkia, suklaata ja kakkuja?? Ei kiitos, sellanen elämä ei oo mun mielestä nautinnollista 👎 Pitäisi olla se kohtuus, kohtuus, kohtuus. Mut se on niiiiiin törkeen vaikeaa ja perseestä, ja meinaa jatkuvasti lähteä lapasesta 🤷‍♀️😅 Ottaa rennosti vuoden ja hups: sitä painaakin 110kg (=minä) 🙈 Onneks oon saanut protskujäätelöillä ja -patukoilla homman toistaiseksi kuriin. Mulla ei siis oo tähän ongelmaan mitään vastausta vaan pelkästään sympatiaa, koska oon ihan samassa tilanteessa elämäni joka ikinen päivä! 

❤️ 

Kokeile karppausta? Mä painin samojen ongelmien kanssa, kunnes innostuin kokeilemaan kuukauden. Nyt on kohta 4kk ja -10kg. Paluuta ei oikein ole. Jos innostut kokeilemaan, niin liity facessa karppaus.info ryhmään.  

Mä oon kokeillut kaiken. 93->86 painonvartijoilla, välissä karppausta, 112->106 fitfarmilla, 116 kokeilin Tomi kokkoilua. Nyt kaverin valmennuksessa tällä appillä 125->? Oon perusterve, käyn jumpassa, lenkkeilen satunnaisesti ja kevään kesän syksyn harrastan ulkotöitä. Lumiaikana hiihdän viikonloppuisin. Nyt yritän yleistä elämänmuutosta. vaihdoin työpaikankin. 

karppaamalla aloin läträtä rasvalla ihan määrättömästi. ei sekään oo autuus.. nyt 1200 cal päivä.  

Karppauksessa olennaista on perehtyä ruokavalioon kunnolla. Hiilihydraatit pitää jäädä alussa alle 20g / päivä ja sen toteuttaminen vaatii kunnollisen perehtymisen syömisiinsä. Tämä ei ole kaikille, mutta toimiessaan palkitsee. 

Oon kokeillu karppausta. Ei oo mun juttu ollenkaan.  

kyllä perehdyin, vuosien ajan. Elämäntilanteiden muuttuessa ravinto ei ainakaan itsellä voi olla pääharrastus, sen pitää pystyä tapahtumaan siinä muun sivussa ilman jatkuvaa keskittymistä ja pohtimista, vaikka kokkailusta ja leipomisesta ja etenkin syömisestä pidänkin. Karppauksesta on jäänyt hyvinä asioina aitojen ravintoaineiden ja raaka-aineiden arvostus, pyrkimys käyttää mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia yms. Nyt mulla on apua tähän projektiin, mutta yhtäkään gurua ravintoasioissa en aio enää ikinä huolia. Tomi Kokko oli viimeinen pisara, ei vaan oo mun tyylinen menestysformaatti.. 

itsellä annoskoko ja ruokavälit on karanneet täysin. Tää äppi vaikuttaa aika täydelliseltä tän hetken tarpeeseen. 

Mä olen suonut itselleni joka päivä yhden herkutteluhetken. Eli jos otan töissä keksin kahvilla se oli siinä se hetki. Niin yksi kerta päivässä tehnyt sen et mietin tosi tarkkaan mitä herkkua syön ja en napostele herkkuja vähän väliä. Nykyään tiedän mistä herkuista mä oikeasti tykkään.  

Ehkä perustavaa laatua oleva mietintä on paikallaan eli mikä on tärkeää terveys/hyvä olo vai ne herkut/liika ruoka. Ainakaan laihtumista ei auta jos hokee mielessään ettei pysty olemaan ilman herkkuja ja että kohta taas lihoan. Valintakysymyksiä tietysti mikä on kenellekin tärkeää. Itselläni addiktio makeaan (+ pettämätön ruokahalu) on varmasti elämänmittainen mutta koska minulle on tärkeää pysyä 'kaidalla tiellä' niin yritän toimia sen mukaan. Ajattelen että pystyn tähän elämäntapaan ja hallitsen itse syömiseni. Ei ole tietysti helppoa aina mutta mieluummin valitsen terveen elämäntavan kuin jojoilun. Ihminen pystyy yllättäviin suorituksiin jos oikein tahtoo (tai on pakko).