Päiväkirja - tepe_00, 01 heinä 21

Saman haasteen kanssa itsekin painin. Ei mulla mitään pakettiratkaisua asialle ole. Olen huomannut,että tämän ruokapäiväkirjan myötä olen enemmän ehkä alkanut kiinnittämään huomiota tilanteisiin,joissa "normaalisti" olisin alkanut puputtamaan kaikkea mitä löytyy, ja se on ehkä auttanut ymmärtämään,että ei se syöminen oikeasti helpota vaan pahentaa tilannetta. Ehkäpä se omien tunteiden ja tilanteiden tietoinen tarkkailu on vähentänyt tunnesyömistä minun kohdalla. Aloitin tämän "projektin" huhtikuun lopulla ja tänä aikana olen ehkä 1-2 kertaa sortunut tunnesyöpöttelyyn eli edistystä on tapahtunut. Loppupeleissä itsensä ähkyyn syöminen lisää pahaa oloa,kun fyysisestikin tulee paha olo. Tsemppiä sulle oman elämän haasteiden kanssa. Kyllä niistä tilanteista pääsee eteenpäin. 🌹 

Oranssi71, ruokapäiväkirja oli kyllä hyvä apu silloin kun tunnesyöminen oli satunnaista. Tällä hetkellä siitä ei paljoa apua ole koska tunnetila mikä den syömisen mulla laukaisee on läsnä lähes 24/7 ja impulsiivisesti tulee valittua hetken mielihyvä vaikka tiedän että siitä tulee vaan huonompi fiilis myöhemmin.  

Tunnistan tuon tunnesyömisen tuskan, kun se laukaiseva tekijä on läsnä käytännössä koko ajan. Itselläni on helpottanut paljon se, kun syön mahdollisimman tasaisesti. Eli 4-5 ateriaa päivässä, kalorit suht tasan joka aterialla ja joka aterialla riittävästi proteiinia (tasaisesti joka aterialla, koska on aika tylsää puputtaa puolet proteiinista iltapalalla 😀 ) ja kasviksia, marjoja tai hedelmä. Yritän katsoa makrot suurinpiirtein eli mulla tarkoittaa että proteiini ja rasvat on about toivotulla tasolla. Tasainen rytmitys kalorien ja proteiinin suhteen pitää poissa nälkähimon, joka satavarmasti laukaisee tunnesyömisen. Kasvikset ja marjat taas antaa pidemmällä aikavälillä paremman olon - jaksaa paremmin, uni on parempaa ja silloin se tunnesyömisen laukaiseva ahdistuskin on siedettävämpää eli paremmin hallittavissa. Ja sitten jos kuppi läikkyy yli, niin sitten yritän syödä fiksummin - en tyhjää pähkinäpussia tai mätä suuhuni sipsejä jättipussia (hyödynnän ruokapäiväkirjaa siis) vaan syön esim. pakastettuja viinirypäleitä (helteellä käy jäätelöstä, ainakin jos sokerikoukusta on päässyt ohi) tai täällä tulleen vinkin perusteella teen proteiinijäätelöä pakastetusta banaanista, mansikoista ja proteiinijauheesta. Annan siis itseni "lääkitä" tunnesyömisen tuskaa, mutta olen yrittänyt löytää siihen jonkin edes semi-terveellisen vaihtoehdon. Nyt kesälomalla on mm helteen takia lipsunut tuo syömisen tasaisuus, mutta ilmeisesti stressitaso on nyt matalampi, kun se ei poikkeuksellisesti ole laukaissut ahmimista, vaikka veljen kuolinpäivän lähestyminen pinnan alla ahdistaakin paljon. Tsemppiä sulle 💙  

En oikeastaan ole päässytkään, vain onnistunut lievittämään. "Triggereiden" tunteminen on auttanut. Mulla iso stressi tulevasta ja tylsistynyt tyhjä olo molemmat laukaisee tunnesyömistä, oon koittanut noissa tilanteissa joko kanavoida sitä muuhunkin (videopelit, seksi, liikunta tuo kaikki mielihyvää ja dopamiinia mutta ei senttejä vyölle), tai jos ei pysty kokonaan, niin koitan edes mussuttaa sitten jotain suht järkevää (esim. oon tosi perso leivälle ja juustolle, niin voileivät tai sit taatelit+sinihomejuusto on nyt viime aikoina toiminut mulla, parempia kuin ahmimiskohtaukset sipsin, karkin ymv kanssa). Mut siis, oon asennoitunut että tää on taipumus joka mulla varmaan ikuisesti pysyy, koitan suhtautuu lempeesti & huumorilla itteni sättimisen sijaan. Se asenne varmaan oikeesti eniten auttanut, nykyään kun iskee mussutuspakkomielle päälle niin tulee mielikuva söpöstä hermoheikosta hamsterista & huokasen vaan itelleni et "no jos nyt sit vähän jotain rauhottaan, senkin pöhköt stressiaivot", kun taasen ennen iski hirveä häpeä, epäonnistunut fiilis, itsesättiminen, ja sitten tuli vedettyä ihan urakalla kaikkea. Plus jos tunnistan et on stressaava viikko, niin syön vähän enemmän ja olen muutenkin luvan kanssa paussilla painonpudotuksesta, koska kalorivajekin on stressitekijä kropalle eikä tässä mikään kiirus ole. 

en osaa muuta kuin tulla symppaamaan sua, tuon kun on ristiksi saanut niin se on vaikee.Meillä ihmisillä kun nuita tunteita tuppaa olemaan...mulla on BED-diagnoosi eli ahmimishäiriö,ja on kokemusta tuosta tunteisiin syömisestä aivan liikaa. En osaa auttaa muita kun en osaa itseänikaan auttaa :( 

Mä syön liikaa, kun hyvä fiilis, ravintolassa jne. juhlin ruoan kanssa. Järki unohtuu ihan täysin ja tunne vie mennessään. Tätä tapahtuu usein. Yritän että ruoka ei ole keino juhlia ja "palkitseminen" tulee muualta, kuin ruoasta. Esimerkiksi nyt saan vihdoin jo hyvää fiilistä, kun teen fiksumpia valintoja ravintolassa. Alkuun tuntui ruoskimiselta. Palkitsen myös itseäni nyt shoppailulla, ihanan kallista... Eli joku uusi vaste täytyy keksiä! Tykkään liikaa oikeasta ruoasta ja kulttuurista ruoan ympärillä. Tunnistan myös nyt jo aika hyvin reosahduksen paikat eli vedän sitä ennen hyvin askeettisesti, kun tiedän että mopo tulee karkaamaan käsistä. Ei sitten tule niin paha mieli. 

Söin taas kunnollisen iltapalan koska en osaa nukahtaa nälkäisenä ja tulos on se että toista tuntia makaan tuijottellen kattoon katuen miten paljon tämän päivän kalorit meni yli. Yksinäisyys osaa kyllä sekoittaa ajatukset. Se ympärivuorokautinen suru ja ahdistus mitä se aiheuttaa ja päälle huono omatunto siitä ettei musta pitäis tuntua tältä kun enhän mä oikeasti ole yksin. Vaikka fakta on se että kaikki kaverit on parisuhteissa eli olen heille käytännössä yhdentekevä. Samalla ajattelen että ehkä munkaan ei tarviis tyytyä olemaan yksin jos en olisi lihava. Ei kai tässä muu auta kuin päättää että huomenna paremmin. Ja ruokaa en käy kotiin ostamassa.  

Mulle ainoa mikä toimii on suunnitella päivän ruokakerrat jo aamulla aikoineen ja sisältöineen. Joustan vain erikoistapauksissa. Jos on vapaat ohjat, niin lähtee niin sanotusti helpommin laukalle😅 ja tosiaan sillon pitää aina miettiä kaks kertaa haluaako ottaa jotain ekstraa vai pärjäiskö ilman 

Minä oon suunnitellut hyvän/herkuttelu iltapalan mukaan kaloreihin noina huonoina ajanjaksoina. Siis esim proteiinipannarit marjoilla tai muuta, joka oikeasti maistuu hyvälle, tuntuu herkuttelulta, mutta on silti terveellistä. Tää mun resepti sisältää kaurajauhoa, eli kaloreita tulee liki 500 - se on siis suunniteltava sisään päivän syömisiin. Mulle toimii tää, ennakointi. Ja kun jaan päivän kalorit jo aamusta tasan koko päivällä, niin iltaan jää tarpeeksi kaloreita herkutteluunkin. Mitään suklaaövereitä ei pysty ottaa, mutta just protepannarit tms. Ja kun huonona päivänä itsekurini on olematta, niin kaupasta ei saa tuoda kotiin mitään houkutuksia. Mulle tää on "vierasvarat" (syön itse, paitsi jos se on ei-gluteenitonta. Keliakia nääs..), jättipussit sipsiä, karkkia tms, mutta yritän olla olematta kuitenkaan ehdoton. Jos tekee mieli suklaata, ostan vain patukan - tai sen pikkupussin siksi jne. Mulle on ollut isoin asia tajuta armollisuuden tärkeys, ihan itseäni kohtaan - olen ihan hyvä jo näin, kaiken rakkauden ja oikeudenmukaisuuden arvoinen. Olen myös yksineläjä, mutta introverttinä jossain määrin tykkäänkin siitä. Mutta tottakai kaipaan kumppania rinnalle ja niitä yksinäisyyden oloja tulee myös. Tää mennyt hyvin kipeä vuosi on raskautensa lisäksi myös antanut jotain - olen tajunnut, että elämä on tässä ja nyt. Voin nauttia asioista, vaikka niin moni asia onkin pielessä. Voin nauttia hyvästä ruuasta vaikka teenkin järkevämmät ja terveellisemmät valinnat, voin nauttia upeasta kesäsäästä vaikka bikinikropan kurvit vyötäröllä onkin toisin päin kuin olen tottunut ja vaikka kilot vähän ahdistaakin jne. Huonona päivänä olen unohtanut laihdutustavoitteen ja yrittänyt pysyä edes kulutuksen alle - jos se on lipsunut siitäkin, niin olen yrittänyt ajatella täältä opitulla tavalla: tänään on uus päivä, eilisen kaloreita on turha stressata. Anna itsellesi iso halaus, me ollaan hyviä ja rakastettavia juuri tällaisina 💚