Päiväkirja - Audriena the raven, 02 syys 18

MiKsi stressaat? Oletko koittanut tehdä asialle jotain? 

Minä yritän ennaltaehkäistä stressiä lukemalla elämänhallintakirjoja. Niissä on todella oivallisia asioita. Ihmisen täytyy olla sen verran itsekäs ja tehdä valinnat omaa itseään ajatellen , ei kuten muu maailma haluaa. Koska kiire on oikeastaan ihmisen keksimä käsite mikä ei ole todellista. 😊 

En oikeastaan tiedä edes liittyikö tuo minun kirjoitus sinun stressiin. Itsekin opiskelen kokopäivätyön ohella joten koitan priorisoida asioita tärkeysjärjestykseen.  

Mä oon lopettanut stressaamisen. Aiheita kyllä olis riittämiin 😂. Mikään asia ei kuitenkaan muutu tai jalostu paremmaksi sillä, että stressaan. Päivä kerrallaan & elämä kantaa. Ja itselle pitää olla armollinen. 🤗 

Liekö persoonallisuuteen liittyvää.. Mä kans ressaan, ja sit joskus niin et aivoja särkee.  

En rehellisesti tiedä miksi olen tällainen, mutta olen aina ollut herkkä sekä ahdistumaan että stressaamaan. Ihailen kaikkia, jotka saa pidettyä asiat jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta itselläni kaikki on melko kaaottista ja usein lamaannun ja en saa mitään aikaiseksi, jos en osaa tai saa jotain asioita tehtyä. Nykyään kehonikin on alkanut reagoimaan stressiin omalla oireilullaan, johon ei vieläkään ole löytynyt mitään syytä tai aiheuttajaa. En viitsi siihen sen enempää lähteä avaamaan, kun on oudommista oireista kyse, mutta joo. Koen sen tosi hienoksi, jos saan pidettyä edes alle 80 kiloisena itseni tämän lukuvuoden päätteeksi. 

Meitä on joka junaan. ☺️ Ite oon todella vaativa, rima korkeella ja aina pitäs olla vähintäänkin 10 suoritus (ja ollutkin kaikes muussa paitsi painonhallinnassa) Pikkuhiljaa alan lipsua 😁 ikä tekee hyvää, oppii hissukseen pois joistain turhuuksista. Pikkusisareni taas ei oo vaativa persoona, vaan super herkkis ja ressaa sen vuoksi.  

Tuommoisesta kannattaa opetella pois. 

Olen myös todella vaativa itseäni kohtaan ja siksi usein tuleekin epäonnistunut olo, koska en kykene saavuttamaan omia odotuksiani ja toiveitani. Olen myös masennuksesta kärsinyt ja tiedän kyllä, että varmaan aloitan lääkityksen, jos mieliala alkaa painumaan enemmän ja en ala jaksamaan päivästä päivään. Olisihan se hyvä oppia pois moisesta turhasta, mutta se on vaan aika vaikeaa, kun ei oikein ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä on saavuttanut, jne. Mutta tahdon uskoa, että kyllä se siitä. Ja olen jo hieman parempi siitä, kuin mitä on joskus ollut.  

Mä oon kanssa aina ollut stressaaja ja stressisyöjä. Töissä stessaavan tilanteen jälkeen menin aina taukotilaan syömään keksejä 🙄 + mittavat iltasyönnit tietysti jos stressiä. Nykyisin yritän ajatella että stressi ei ole yhtä kuin lupa syödä - sitä on kuin Pavlovin koira 🐩 eli on ehdollistunut siihen että syö stressiin. Tiedostat tilanteen joten pystyt opettelemaan pois koska stressisyönti ei kuitenkaan lopulta paranna oloa yhtään. Stressiä kuitenkin elämään tulee (ja menee😌) ja iän myötä rauhoittuu ja on armollisempi itselleen. 

Jooh, yritän tiedostaa sitä ja olla harjoittamatta sitä, toivon mukaan helpottaa.