Päiväkirja - Harlekin76, 26 marras 18

on se kyllä työlästä ja vähän ärsyttävää kiireen keskellä muistaa lounas, päivällinen ja välipalat. luojan kiitos rutiinit tukee tätä. huomaan, että kaipaan iltapäivisin mun rahka+kuivatut karpalot -pläjäystä kun se on jäänyt paitsioon.  

Kylläisyyden tunnistaminen on tärkeä taito. Huomasin itse, että tunnissa syöminen oli enemmän kellon kyttäämistä ja vähän kiireellä syömistä - nyt tuplasti pidempi ruoka-aika antaa mahdollisuuden syödä rauhallisemmassa tahdissa, jolloin ehtii huomata, että onkin jo syönyt riittävästi. Eli tuleekin syötyä sopivasti eikä liikaa. 😊👍🏻 

Nälän vallassa tosiaan tulee tehtyä outoja valintoja. joka toisaalta on luonnollista selviämistä - äkkiä energiaa mahdollisimman paljon. Hyvän syömisen opettelussa joutuu harjoittelemaan myös itsensä arvostamista: olkoot vaan kiire tai "kiire", mutta nyt vaan varaan rauhalliseen syömiseen aikaa puoli tuntia lounaalla ja 10 min välipalaan ja suon itselleni sen rauhallisen, virkistävän hetken. Jos tuntuu kovin itsekkäältä moinen toiminta, voi vaikka perustella, että pitkällä tähtäimellä pikku tauot lisää tehokkuutta ja muuta tähän työn sankareitten raadantakulttuuriin sopivaa tutkittua tietoa.  

Kylläisyyden tunne tulee minulle aika pitkällä viiveellä ja helposti tulee syötyä liikaa ähkyyn asti. Yksi apukeino on käyttää pientä lusikkaa/haarukkaa jolloin syöminen väkisinkin hidastuu. Syömäpuikot ovat myös tehokkaat koska niillä ei mitään suuhunsa asti saa :). Kannattaa myös keskittyä syömiseen eli ei puuhaile samalla jotain muuta. 

Mulla pysyy nälkä suurinpiirtein 4 tuntia poissa seuraavalla annoksella proteiinia 30g, hiilaria 60g ja rasvaa noin 20g ja tohon päälle sellainen reilu sata grammaa nurmikkoa joskus menee kaksikinsataa. Jos siis pitäisi olla vähällä safkalla muttei olisi fyysistä aktiivisuuttakaan kohin älyttömiä.