Päiväkirja - Sera62kg, 01 maalis 22

Mulla hiilareiden ja rasvan prosenttiosuudet lähes toisinpäin 😀. En jaksa urheilla ja liikkua ilman hiilihydraatteja. Askelmittari tikittää keskimäärin 22 000 askelta päivässä ja paino on pysynyt vakaana pitkässä juoksussa. Punttitreenit taas vaativat proteiinipitoista ruokaa joten rasvan määrää pitää säännöstellä ettei kokonaiskalorit karkaa taivaisiin. Rasvan laatu myös tärkeää, ei paljoa tyydyttynyttä. Samoin hiilarien laatu, höttöhiilarit minimissä. Paljon kasviksia, hedelmiä ja täysjyvää. 

Näin me ollaan yksilöllisiä, mä taas jaksan liikkua paljon paremmin kun hiilarit ei heittele verensokeria, parhaat ajat maastomaratoneilla juoksin vielä tätäkin pienemmillä hiiilareilla. Vehnää ja sokeria en syö ollenkaan ja kasvissyöjänä lautaselle ei tyydyttyneitä rasvoja juuri satunnaista voita ja juustoja kerry. Munia syön nyt taas kun kanat alkoivat munimaan. Mulla ei ole mitään mittareita käytössä, mutta aerobista liikuntaa (kävely/juoksu/hiihto) tulee n. 10 km joka päivä ja voimaharjoittelu päälle (2-3 x vk). Mä en mitenkään karsimalla ole karsinut hiiilareita pois, lähinnä olen tunnustellut millä ruuilla kroppa voi hyvin, ei väsytä, turvota, nälätä ja juuri tuo, mistä saa energiaa liikkua ja tehdä töitä. Suurempi määrä hiiilareita ei sovi mulle, sekin on tullut testattua.  

Totta on että hiilarit turvottaa kun ne sitoo nestettä itseensä. Sinänsä hiilarit eivät ole pahiksia, lihakset käyttävät hiilareita pääasiallisena polttoaineenaan. Sen sijaan niiden laatu on on merkitsevä, samoin kuin rasvoissa ja proteiineissakin. Leipä on minulla heikko kohta, toisinaan on pakko saada syödä leipää niin paljon kuin mieli tekee. Se näkyy vuorokauden päästä vaa'alla :), mutta tasaantuu taas nesteen poistuessa. Leipää ja viljoja syön vain täysjyväisenä eli kuitua tulee riittävästi. Salaattia, hedelmiä, juureksia ja vihanneksia menee päivittäin vähintäään kilo. Punaista lihaa ei juuri ollenkaan, kanaa ja kalaa silloin tällöin. 

Pekkis61, tästä hiilarien aiheuttamasta sokeriaddiktiosta kirjoitin just joku aika sitten. Mä tiedän että mulle leivän syönti laukaisee himon myös muista hiiilareita kohtaan eikä tosiaan jää siihen yhteen leipäpalaan. Tummaa suklaata voin pitää kaapissa aina ja päivittäin syönkin. Ilman viljoja mun olo on muutenkin parempi eli en todellakaan koe että mitään tärkeää puuttuu. Ylläpitovaiheessa otan taas siemennäkkärin mukaan kuvioon, nyt pistelisin sitäkin sellaiset määrät huomaamatta etten viitsi kiusata itseäni. Mieltymys makeaan katkeaa mulla nopeasti kun vaan jätän hiilarit ja tärkkelyksen minimiin. Näin sitä ihmetteleekin että miten ylipäänsä olen voinut syödä vaikka berliininmunkkia, vaikka samaan aikaan tiedostan että jos päästän hiilarit valloilleen niin ei siihen pitkä matka taaskaan olisi.