Päiväkirja - margareta911, 17 syys 22

Ihan mielenkiinnosta, miksei voi olla syömättä? 

heitän ihan vaan oman mielipiteen mutta jos joku on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän hienoksi ja tulee sinne istumaan eikä ota mitään on mun mielestä epäkohteliasta, mä olen kieltäytynyt kylä kutsuista jos olen ollut niin tiukalla dieetti vaiheella että en halua syödä mutta ns. normi dieetillä voi välillä herkutella kahvipöydässä kohtuudella 😋 paino saattaa vähän nousta mutta ei yksi päivä lihota ja "tuhoa" laihdutusta  

ja varsinkin vanhemmat ihmiset loukkaantuu jos tarjottavat ei kelpaa  

Voi olla syömättä! Minun ex-anoppi oli kova kokkailija ja loukkaantui jos en syönyt kaikkea ja paljon, ja koin sen ahdistavaksi. Asetin hänelle omat rajani ja sanoin että minua ei saa painostaa syömään. Asia selvisi sillä, eikä anopin exsyys liity tähän mitenkään, ha ha!  

LadyLazarus82 on oikeassa tietysti, ettei yksi päivä tuhoa laihdutusta, mutta jos ei halua syödä niin ei ole pakko. 

Oletan, että isommat juhlat/enemmänkin syöjiä, jos on noin paljon herkkuja. Luultavasti silloin ei kukaan ehdi vahtia, mitä syöt tai jätät syömättä. Syö kunnolla ennen vierailua. Valitse parhaat vaihtoehdot pöydästä: esim. viipale voileipäkakkua ja yksi pulla. Kaikkea ei tarvi syödä, mitä on tarjolla. Jos tuputetaan: Kiitos, otin jo, olipa hyvää.  

Vieraita ei tule kuin meidän perhe. Meille tehdään vaivalla hyviä ruokia niin onhan se röyhkeää jos ei syö tai edes maista. Koen toisaalta vaikeuksia siitä että teen elämantapamuutosta, ja elämään kuuluu herkut ja juhlat MUTTA nyt ollut vaikeampi kausi henkisesti ja fyysisesti ja mieluiten olisin kotona syömässä järkevästi 😂 

Ehkä jatkossa ilmoitat anopille etukäteen, että ei näe vaivaa, olet laihduttamassa, että pulla/jokin yhden sortin tarjottava ja kahvi riittävät, että voitte tuoda syötävät mukananne... Ei se röyhkeää ole ottaa ote omista valinnoistaan ja mitä suuhunsa pistää. Toki herkut ja juhlat kuuluvat hyvään elämään, mutta jos ei halua syödä niitä sillä hetkellä, niin ei ole pakko. Tai maistaa vain hiukan, jos ei kieltäydy kokonaan. Eri asia tietysti jos haluat syödä kaikkea ja/tai paljon, niin sekin on ihan ok, jotenkin vain postisi muotoilusta tuli käsitys että koet sen pakkona (pakkopullana, ha ha). Joka tapauksessa hauskaa reissua! 

Tuntuu pakko pullalta ja kuntoutuvana ahmijana tällaiset tilanteet on tosi vaikeita. Täytyy ensi kerralla jäädä kotii syömää omia porkkanoita 😂 

Kovasti tsemppiä sinne kyläilyyn! Ehkä laihduttamisessa vähintään yhtä kauan vie aikaa että ihmiset ympärillä tottuu uuteen elämäntapaasi, kuin itselläsikin. Varmasti nämä tilanteet helpottuvat jatkuvasti! 

Mä oon ajatellut sen asian niin, että teen tätä loppu elämää varten, enkä tahdo mitään dieettiä. Ei mulla oo mitään aikataulua määrätty, paino putoo sitä tahtia kun putoo. Juhlat ja erikoistilanteet kuuluu elämään ja niiden mukanaan tuomat syömiset. Ei mun oo ainakaan tarvinnut kokonaan kieltäytyä tarjotuista herkuista, ei niitä niin usein ole ollut. Olen niissä syönyt kuten muutenkin eli kohtuudella. Kukaan ei ole sanonut mitään vaikka oisin ottanut pienempiä annoksia vaikka nyt kahvipöydässä, välillä jopa puolittanut jonkun pullan tai piirakanpalan, jos on sortteja paljon. Mulle tämä on toiminut loistavasti, olen saanut maistella kaikkea eikä kukaan ole ollut lähelläkään loukkaantua. Eikä mun painon lasku ole tästä liikoja hidastunut. Ja kun olen elänyt koko ajan ”normaalia elämää”, ei ole yhden yhtäkään repsahdusta tullut. 

Toi on Heepox upeaa ja toivoisin, että pystyisin myös elämään noin. Sokeri ja hiilarit ovat minulle kuin huume ja yhdestä ”voin vähän ottaa” -kerrasta voi alkaa makeakoukkukierre ja puolen vuoden päästä painoa on lisää 10 kg tai enemmän. Makeanhimon syttyttäminen käy hirvittävän helposti, mutta on raskasta aina uudestaan yrittää siitä eroon. Helpompaa on elää kokonaan ilman ja siksi on helppo kieltäytyä tarjoiluista. 

Mä komppaan Heepoxia, et elämän kestävällä matkallahan tässä ollaan. Kyllä mä on sallinut itselleni kotonakin ilman mitään juhliakaan herkkuja. En vaan vedä enää koko juustonaksupussia kerralla naamaan (edellisen pussin jämät on edelleenkin kaapissa ja varmaan jo menny vanhaks) ja irttareita ostan ihan minimäärän jos tekee mieli, koska tiedän,et ne menee taatusti kaikki. Juhlissa/kahvitteluissa oon sallinut itelleni yhden palan kakkua tms ja jos ite leivon, niin pakkaan ne loput vieraille mukaan, ettei jää itselle syötäväks  

Harvoin onnistuu minultakaan pikkulinnun syömiset anoppilassa. Monta tuntia aina ollaan, niin siellä myös pitää syödä ruoka + muutaman tunnin päästä kahvit (ikinä ei ole mitään suolaista kahvilla) viimeksi söin matkalla proteiinipatukka, kun siellä vedetään pelkkää hiilaria (en syö sellaisia lihoja, mitä anoppi valmistaa). Oma äiti on sentään jo tottunut, että en mene sinne syömään, edes kahviherkkuja, usein vien kevennetyt eväät mennessäni ja syödään niitä yhdessä.