Päiväkirja - kuvajainen, 07 helmi 23

Tsemppiä matkaan!! Tämän homman voi onneksi aina aloittaa uudestaan. Toivottavasti olet toipunut uupumuksesta, jotta voimavarat riittävät painonhallintaan. Muista olla armollinen itsellesi 👍 

Toi armollisuus on hurjan vaikeeta 😵 painosta ja syömisestä puhuminen kumppanin kanssa johtaa hirveään häpeään ja tulee (sisältä päin) olo, että ei saa syödä mitään. Tällaisten tunteiden jälkeen helposti sorrun taas ahmimisen puolelle seuraavien päivien aikana jossain vaiheessa. Ravitsemusterapeutti ei ehkä olis huono ajatus 🤔 

niinhän se on mutta itseinholla ja syytöksillä ei saa kuin pahan mielen ja sitten on helppo sortua lohtu herkkuihin (näin ollut siis itsellä) itse harkoittelin laihdutuksen ja mokailujen aikana että aina tulee uusi päivä ja voi yrittää uudestaan 🙂 ja jos repsahtaa niin ei "kosta" itselle ja mätä monta päivää putkeen herkkuja kun tulee olo että tämähän meni jo pieleen vaan palaa takaisin normiin mahdollisimman nopeasti ja jatkaa harjoittelua. Kun "hyviä" päiviä sitten tulee enemmän niin painokin alkaa tippua...oletko muuten puhunut kumppanisi kanssa painostasi ja häpeän tunteesta? monesti ne negatiiviset tunteet on oman pään sisällä ja niistä puhuminen läheisten kanssa voi auttaa kun painosi tuskin vaikuttaa miten paljon läheisesi sinusta välittää, itse en ainakaan välitä ihmisten painosta/ulkonäöstä vaan ihmisestä itsestään 😊 olen käynyt ravitsemusterapeutilla niin kyllä siitä voi olla apua, ulkopuoliselle ymmärtävälle henkilölle voi olla helpompi avautua ongelmista...kovasti tsemppiä 🥰 ps. yritä keksiä asioita mistä pidät itsestäsi ja muistuta niistä itseäsi päivittäin niin itseinho voi helpottaa, tämä toimi itsellä kun suorastaan vihasin itseäni välillä ja vielä sellainen asia että jos olet kovin negatiivinen itseäsi kohtaan niin pelkkä painon pudotus ei välttämättä auta vaan keksii vaan uusia asioita mistä kritisoida itseään eli itsestään pitämistä kannatta harjoitella koko ajan... 

Uupuminen on kavala ja vakava asia. Itselläni kesti kauan että tajusin miten uupunut olin, vaikka selkäkin petti pari kertaa. Työ, opiskelu, firma, 4 lasta, nyt jo poisnukkuneiden appivanhempien asioiden hoito jne. Taustalla suorituskeskeisten vanhempien vaikutus… Mutta nyt on mun vuoro, olen itsekäs ja keskityn omaan hyvinvointiin!