Päiväkirja - misudi, 11 huhti 21

Pysyykö muilla pää perässä pudotettujen kilojen tahdissa?  

ei ainakaan itsellä oo pysynyt, aika ajoin tuntuu että edelleen painoa olis se sata kiloa, vaikka olis miten hoikka tahansa.. 🤷🏻‍♀️ 

Tuttu tunne. Mulla on edelleen 144 kilosen aivot. Viimeks tänään leikkikentällä kummipojan kanssa epäilin että ehän mä nyt mihinkään liukumäkeen mahu... Ja kummasti sitä vaan silti mahtu sen kummemmitta ähinöittä 🤷 Oon ostanu myös uusia vaatteita nyt ekaa kertaa tän projektin aikana kun ei tosissaan enää pysy vanhat päällä, niin enköhän tilannu sen kummempia ajattelematta samaa kokoa ku ennenki... 

Sun muutos on kyllä niin huikee🤩 mulla vielä matka alussa, mutta ei sitä meinaa pää pysyä mukana siltikään. Mies sano tossa yks päivä, et miks mulla on niin isot vaatteet päällä, eli mun perus verkkarit ja huppari mitä oon kotona pitäny, mut nyt ne onkin ehkä jo sit isot mulle 😄 tai siis alkanut roikkumaan. Kuvista sen muutoksen huomaa helpoiten vielä.  

Nä vaate jutut on jänniä... Kaupasta en löydä mitään kun näyttää joko isolle tai pienelle. Sitten mä näpyttelen kauheen kasan zalandon kautta ja koko ajan palautteen isoja 😐.. Tyttärelle lähettelen vähän väliä kuvia, että onko pienen näköinen, voiko mun ikäinen käyttää tämmöstä jne jne.. Ei mitään hahmotusta tällä hetkellä. Ahdistava tunne itseasiassa.  

hieno saavutus🌹 

Huikea muutos. Ja ymmärrän hyvin tuon identiteettiasian. Se vaikuttaa niin monella tavalla, myös kaikessa miten kuulee muiden puhuttelevan.  

Mulla meni aluks toisinpäin, näin itseni hoikkana, vaik olin lihonut. Nyt en oikein hahmota missä meen. Toisinpäin meni alussa siks, ku mä oon ollut hoikka valtaosan elämää. Oon sen mallinen, pitkäraajainen ja suht kapee niinku. Ni mulla oli identiteetti, et oon hoikka, normipainon alarajoilla tai alipainon puolella vähän ja se on mun normaali, enkä välitä BMIstä kunnei se sovi kaikille. Sopii isojen massojen arviointiin, mut ei yksilöille yhtä hyvin. Mut siis sellanen mä olin ollut ku söin ja liikuin miettimättä, enkä sit tajunnu miten asiat muuttu nopeesti, ku oli mieli ihan muis asioissa ku siin mille näytän tms. ku en yhtäkkii voinutkaan liikkua. Kukaan muukaan ei tajunnut miten paljon keskivertokulutusta vähemmän kulutan ja söin kaiken ku mulle tuotiin ruoka valmiina annoksina. Ja lihoin tosi nopeesti. Tavallaan en ensin tajunnut, mut sit ku oli yhtäkkiä yli 20kg enemmän painoo ku ennen ja viel kunto/liikkuvuus huono, ni se iski tajuntaan lujaa, sitte ku yritin alkaa liikkuu uudestaan. Ja se kun näin vaa’asta et painoo on melkein 70kiloa, ku ennen se on alkanut aina nelosella. Yritin istuu lattialla, enkä pystynyt istuu selkä ja jalat suorina yhtä aikaa ja tuntu et maha tulee tielle ku teen jotain. Enkä ees lihonut omenatyyppisesti. Sillon ahdisti ja tajusin etten oo se sama joka olin ollut. ( Oon tanssinut about 3-vuotiaasta ja tottunut oleen notkee ja hallitsee vartaloa hyvin.) En ollut pahimmillaan BMIn mukaan ku lievän lihavuuden puolella, mut se ei toimi mulle mittarina hyvin. Mut nyt en hahmota toiseen suuntaan. vaikka vuosi sitten tein isimman työn jo. varsinkaan tasapainoo/liikkuvuutta en hahmota. Esim. olin lenkil tänään pitkään kivi kengäs ku ootin et tulee vastaan joku sopiva tien reunan lähel oleva valopylväs tms. et saan tukee, ku riisun kengän ja paan sen takas. Ettei tarvi maahan istuu tai en kaadu. Sit ku löysin sopivan tuen, ni en mä mitään sit tarvinnutkaan, pystyn tekee asioita taas yhel jalal seisten horjumatta. Tunne on varmaan paljon isompi ja vaikeempi korjaa kaikilla joilla ero on isompi ja ylipainoo ollut pitkään. Mut ei tarvi silti ajatella, et olisin jotenki erilainen ku muut täällä. Mun pointti oli, että samalta monista tuntuu kuitenki, numeroista riippumatta. Ettei hahmota missä nyt on, kun painoo on lähtenyt. Vaikka mun numerot (ja ongelmat) tuntuu varmaan mitättömiltä joillekin, ni oon mäkin lihonut ja sit pudottanut painostani nyt suunnilleen kolmasosan. Kyllä se on ihan merkittävä ero. 

Mä olen jojoillut lähes koko aikuisikäni. Ihan oikeasti en aina edes tunnista omaa peilikuvaani kauppojen ikkunasta lenkkeillessä. Nyt painoin enemmän kuin ikinä ennemmin ja vasta 10 kiloa laihdutettuani olen alkanut tajuamaan kuinka järkyttävän iso olenkaan ollut ja olen edelleen...  

Ai niin vielä huikean upea muutos. Kuinka kauan sinulla on mennyt tähän aikaa.  

miten sulla liikunta kuinka paljon  

Mulla on mennyt tähän hiukan päällä 1v, aloitin maaliskuussa 2020 ja mun liikunta on ihan vaan perus kävelyä.. En treenaa salilla yms..  

veikkaan että sulla menee toinen vuosi vielä, ennen kun aivot kerkee mukaan tohon sun muutokseen... mikä meinaan on siis AIVAN MAHTAVA! eli nyt tosiaan tarvitset paljon tukea, että selviit tästä muutoksestasi aivojenkin suhteen....  

En tajunnut vuosi sitten, että laihduttaminen ei ole pelkästään sitä, että kilot tippuu. Olen joutunut käsittelemään pääni sisällä tosi paljon suhdettani ruokaan ja syömiseen. Sitä, miksi edelleen esimerkiksi iso annoskoko on tärkeää, mitä enemmän ruokaa sitä tyytyväisempi olen. Edelleen välillä mietin jo aloittaessani syömisen, että mitäs syön sitten kun lautanen tyhjä.. Jätän toki nykyään sen ajatuksen ajatukseksi, mutta edelleen vanhat tavat puskevat läpi. Itselleni lihavuus on edelleen voimakkaasti peilikuvaani leimaava ominaisuus. En ole pinnallinen, en arvostele ihmisiä ulkonäön mukaan, enkä määritä muita kilojen perusteella.. Itseäni taas määrittelen. Koska mun lihavuus oli ihan omilla valinnoilla itseaiheutettu, niin se aiheutti mulle myös kiukkua itseäni kohtaan. En mä julkisesti käyttäytynyt koskaan niin, että häpeäisin ulkomuotoani tms, mutta se miltä itsestä oman pään sisällä tuntui on edelleen se sama tunne. Jännä miten aina kuvittelin, että kaikesta huolimatta mun itsetunto on hyvä.. Nyt vasta huomaan, että se "minä olen lihava" ajatusmaailma ja minäkuva on aihe jota mun täytyy työstää tosi paljon.  

Tosi hieno savutus! Onnea. Mutta kerro mitä ovat nämä shirataki-nuudelit ja menevätkö ihan oikeista nuudeleista? Täyttävätkö?  

https://www.foodie.fi/entry/shirataki-200g-spaghetti/6971835850389 Noita käytän nykyään, toivottavasti linkin saa kopioitua. Koostumus tuntui ensin oudolle... Nyt olen jo tottunut ja mä paistan niitä ja maustan.. Taitaa jakaa mielipiteitä, tytär sanoi heti ei kiitos 😁.. Kun mä korvaan spaghetin tuolla ja teen esim jauhelihakastikkeen niin ihan täyteen mun vatsa tulee kyllä.  

Ei pysy pää perässä ei. viikonloppuna siivosin vaatekaapin ja siinä ehkä vähän tajusin vaatteita sovittaessa, et jotain on tapahtunut. Mut peilistä tuijottaa sama pulla kuin n. 25kg sitten. 

Huikea saavutus! Onnea!