|
Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC
Parisuhteen kriittisessä pisteessä tasainen alamäki houkuttaa helppoudellaan enemmän kuin vaikea ylämäki. Jos et halua menettää parisuhdettasi, lopeta laiskottelu, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.
YLE
Kolumnit15.8.2018 klo 06:31
Varmaan haluat pitkän parisuhteen, kuten moni muukin. Uskollisen suhteen, jossa vanhetaan yhdessä. Hyvän yhteisen arjen. Haluat olla kuin isovanhemmat, käsi kädessä loppuun saakka. Hieno tavoite! Mutta ihanteet eivät itsestään muutu todellisuudeksi, eivät koskaan.
Pitkä yhteinen onni ei koskaan tule kuin manulle illallinen. Pitkää parisuhdetta tehdään päivä päivältä, eikä siinä parane lipsua eikä laiskotella.
Monet puolisot viettävät päivänsä erikseen ja palaavat illalla koteihinsa. Sydämen kohdalla on tyhjä aukko, kun päivä on ollut pelkkää pakertamista työkavereiden kevyessä seurassa. Puolisot odottavat toisiltaan paljon, mutta aivan liian usein saavat: ei mitään.
Nykyään suomalaisissa parisuhteissa huokaus ”haluan sun syliin” on aivan liian usein korvautunut toiveella ”haluan olla yksin”. Kun kumpikin vetäytyy yksinäisyyteensä, kumpikaan ei tule torjutuksi.
Parisuhteen yksinäisyydessä viihdyttäjäksi tulee teknologia ja sosiaalinen media. Teknologian murtautuminen syvimpään ja intiimeimpään inhimilliseen elämään on suuri murros, jonka rinnalla kulkee ihmissuhteiden suuri murros.
Sinun korvaajasi on aina läsnä. Teknologia on kuin rakastajatar, aina valmiina, aina viekoittelevana kämmenellä. Nukkavieru parisuhde ei kykene kilpailemaan viekoittelijan kanssa, sillä teknologian kanssa itse kukin saa olla ihan oma itsensä.
Teknologia ei esitä odotuksia eikä vaatimuksia. Saat laiskistua ja pulskistua, mutta teknologia antaa elämyksiä, antaa ja antaa vain. Silloin, hyvin helposti, oman puolison tarpeet muuttuvat taustahälyksi ja omat rentoutuksen tarpeet kasvavat toisen ohi ja yli.
Lopulta jäljelle jää pitkästynyt, puolisostaan vieraantunut ihminen, joka alkaa etsiä omassa parisuhteessa menetettyjä tunteita muualta. Ihailua ja arvostusta. Ja siinä se sitten meni, se pitkä parisuhde. Elämänmittaisesta tulikin määrämittainen.
Joskus mietin, että tulevaisuudessa yhteiskunta siirtyy kokonaan yhden vanhemman perheisiin, tai sitten parisuhteet kokevat renessanssin, jossa maailman tärkeimmän suhteen arvo ymmärretään. Nimittäin parisuhteen arvoa täytyy todella keskittyä miettimään. Sen menettämisen mahdollisuus pitää ymmärtää.
Rakkaus on käsitettävä riskinä, riskialttiina hankkeena. Toisella on vapaus häipyä milloin tahansa. Alun rakkaussuhteesta ei seuraa lisää rakkautta, vaan ajan mittaan eteen tulee parisuhteen kriittinen piste, jossa suhteen laatu ja kestävyys mitataan.
Parisuhteen kriittinen piste tulee eteen paljon nopeammin kuin voisit kuvitella. Kriittinen piste on siinä kohdassa, kun parisuhteen kielteiset vaikutukset alkavat olla hyvien ominaisuuksien kanssa tasan. 50-50.
Kriittisen pisteen tuolla puolen parilla menee huonosti, mutta he sanovat: ”on meillä hyviäkin hetkiä”. Ne ovat niin harvinaisia, että ne pitää oikein erikseen mainita.
Jos suhteessa on häijy olla, ja väistelet teräviä sanoja kuin lentäviä veitsiä, sinun on oikeasti pysähdyttävä miettimään toisen ihmisen asemaa. Koeta ymmärtää, mitä veitsisateen takana oikein on. Miltä hänestä tuntuu olla tässä suhteessa kanssasi, puolisona? Millaista kanssasi on elää?
Parisuhteen kriittisessä pisteessä tasainen alamäki houkuttaa helppoudellaan aina enemmän kuin vaikea ylämäki. Jos et halua menettää parisuhdettasi, tässä pelastusoperaation ABC:
1. Tee itsellesi tärkeysjärjestys.
Numeroi se ja katsele sitä. Onko parisuhteesi listallasi? Jos ei , valintasi on helppo. Etsi katseellasi ulko-ovi.
2. Jos parisuhteesi on listasi häntäpäässä, tee pikku ajatustehtävä.
Miten yleensä elämässäsi on käynyt asioille, joista et huolehdi?
3. Jos parisuhteesi on listasi yläpäässä, mutta puolisosi ei tiedä sitä, ymmärrä, että juuri tästä syystä te riitelette.
Hän on huolissaan itsestään ja perheestä.
4. Tutustu uudelleen ihmiseen, jonka kerran valitsit.
Syvennä läheisyyttä, jakamista ja keskusteluja puolisosi kanssa. Se vaatii aikaa ja yhteisiä elämyksiä. Ilman yhteisiä elämyksiä ei voi olla mitään, mistä jutella.
5. Välitätkö hänestä?
Älä pidättele hellyyden osoituksia ja lempeitä sanoja. Hän tarvitsee niitä.
6. Ajatteletko häntä?
Mahduta päiviisi kilttejä tekoja ja pieniä huomionosoituksia puolisolle.
7. Luovu omasta mukavuudestasi toisen hyväksi.
Odota puolisosi tekevän sinulle samoin.
8. Pidä yllä vetovoimaasi.
9. Ota huomioon.
Aloita kaikkein pienimmistä asioista. Kysy vaikka ”hakisinko sinulle jäätelön?”.
10. Viitsi tehdä toisen eteen hyvää ja anna sen näkyä muillekin.
Parisuhteen edessä ei kannata olla laiska. Kysy vaikka niiltä, jotka elävät pitkissä parisuhteissa.
Heli Vaaranen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.
|
 Kommentit
Mitä mieltä? Millaisia tärkeysjärjestyksiä elämässä?
15 elo 18 jäseneltä: Heihoi
|
Ei kosketa, näitä abc juttuja on ollut niin kauan kuin lehtiä julkaistu......tärkeysjärjestyksessä perhe aina etusijalla
15 elo 18 jäseneltä: chili233
|
Kun ei oikein ikinä ole ollut sitä parisuhdetta niin minkäs eteen siitä sitten tekis töitä? Mä oon varmaan liian yksinäinen susi luonteeltani.
15 elo 18 jäseneltä: J0hQ
|
Mun mielestä kauneinta mitä mun mies on mulle ikinä sanonut, on ”ei sillä sun koolla oo väliä, rakastan sinua, koska olet sinä”. (Murehdin ääneen painoani). Siksi musta suhteessa tärkeintä on positiivinen kommunikointi ja läsnäolo. Toki parisuhde ja uusioperhe on tärkein, mutta välillä se tuntuu jäävän arjen jalkoihin. Mm. Stressaava työ
15 elo 18 jäseneltä: Sewian
|
Ainoa vaan ettei muutoksia voi tehdä yksin vaan ne pitäisi tehdä yhdessä. Muuten mistään ei tule mitään. 🙄
Ite oon kuullut mieheni tokaisevan että hän muuttaa jotakin tapaansa jos ite muutan jotain tapaani _ensin_. Tämänkaltaisella ajattelutavalla ei kyllä muuteta mitään. 🤨
15 elo 18 jäseneltä: mademoiselle.noir
|
Koen jotenkin, että jos parisuhde rakoilee, niin olisi varmaan hyvä selvittää molempien love languages (rakkauskielet?), koska kyse voi olla rakkauskielistä, jotka eivät kohtaa toisiaan. Sitten, kun molemmat oppivat toisensa eleet, niin on helpompi panostaa niiden huomaamiseen ja arvostamiseen. Mutta tämäkin on vain yksi parisuhteen alue. (Tämäkään ei oikeastaan liittynyt artikkeliin, mutta tulipahan mieleen mainita satunnaisena juttuna.)
15 elo 18 jäseneltä: Audriena the raven
|
Mademoiselle on täysin oikeassa sen suhteen, että molempien pitää panostaa suhteeseen.
15 elo 18 jäseneltä: Audriena the raven
|
Madmoiselle.noir on kyllä täysin oikeassa siinä, että molempien pitää osallistua muutokseen (ja samalla haluta panostaa suhteeseen). Exälläni kun oli loputon lista, että mitä kaikkea minun olisi pitänyt olla ja tehdä. Kun taas itse pyysin että hän osallistuisi kodinhoitoon, kaupassa käyntiin ja ruoanlaittoon ettei kaikki jäisi yksin minun vastuulle (kävimme molemmat töissä). Niin erotessa tämä exä totesikin mulle ”ai olit tosissas, luulin että kiukuttelit vaan koska sulla oli se aika kuusta”. Ei vaan kaipasin oikeasti apua arkeen enkä aikuista lasta hoidettavaksi.
15 elo 18 jäseneltä: Sewian
|
Ihmiset mielekkään puhuu tärkeysjärjestyksen olevan yhtä mutta tekevät aivan toista...
Peiliin katsominen unohtuu monelta kun ihmissuhteita puntaroidaan. Oli ne sitten pari- tai muita läheissuhteita. Jonkun pitää aloite tehdä, siksi uskon että on aina lähdettävä itsestään. Asennoidun niin, ettei mieheni tarvitse muuttaa itsessään mitään. Minun on syytä tarkastella itseäni jos ja kun hänessä jokin ärsyttää. Odotan häneltä samaa, en siedä nalkutusta. Mies on ollut sama jo pitkän tovin, rohkenen sanoa ettei ulkonäöllä tai painoindeksillä parisuhdetta ylläpidetä. Olen ollut kaikkea 45 ja 110kg väliltä näinä vuosina. Hänkin vanhenee.
Kysymys onkin, haluanko rakastaa. Ja onko haluni rakastaa juuri häntä minun arvoiseni.
Vastaus on tähän saakka ollut kyllä. Kunnioitus, itsensä ja toisen, on ollut se yhdessä pitävä voima.
15 elo 18 jäseneltä: läski-ämmä
|
Kaksi erillistä ihmistä joilla on yhteisiä arvoja, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja halu yhdessä kokea elämää on paras lähtökohta pitkälle parisuhteelle. Itsellä 30 yhteistä vuotta saman naisen kanssa tässä vaiheessa.
15 elo 18 jäseneltä: rinne.mikael
|
Mulla 25 v saman ukon kanssa. Hän on paras mies mitä voi kuvitella, mutta itse olen suhteessa aika egoistinen paska. Nyt kun lapset ovat kasvaneet teineiksi, olen alkanut haaveilla sinkkuna olosta. Aika näyttää, onko tää jotain "viidenkympin villitystä" vai mitä :D
16 elo 18 jäseneltä: nagikata
|
Syy yhdessäoloon pitää löytää tosiaan uudelleen kun lapsia ei tarvitse enää hoitaa tai huoltaa.
Lasten kasvaminen tuo kyllä parisuhteeseen omia taitekohtia.
16 elo 18 jäseneltä: rinne.mikael
|
Just eilen sain kuulla erään tuttuni sössineen pitkän suhteensa, vaikka varoitin häntä monet kerrat, että hän vielä menettää koko suhteen oman toimintansa vuoksi. Surullisen usein käy niin, että jonkin asian merkitys ja arvo selviää vasta kyseisen asian menetettyään. Parisuhteen vihollinen nro 1 on kumppanin pitäminen itsestäänselvyytenä. Tulta pitää suhteessa ruokkia tai se sammuu tai löytää vähintäänkin
uuden ruokkijan. Oman kumppanin kuuluu olla maailman tärkein ihminen eikä vasta sijalla 6 tai 7 tärkeysjärjestyksessä työn, työn, työn, harrastusten ja ystävien jälkeen.
16 elo 18 jäseneltä: usk@
|
Ite kohtaan hyvin usein sen ongelman että mies tuntee olevansa kakkossijalla ja lapsi olisi näin ensimmäisellä (mies lapsen isäpuoli). Tottakai lapsi tarvitsee enemmän ja huomio on usein lapsessa jo yksin ikänsä takia, mutta ei tarkota ettei mies saisi huomiotani lainkaan.
Tämä on ikuinen taistelu meillä jota en vain kykene setvimään. Vaikka kaksikko olisikin jaetulla ykkössijalla niin miehellä olisi siitä huolimatta aina ajatus että hän tulee toisena. Tämä asia ihan ensimmäisenä kuormittaa parisuhdetta ja tuntuu ettei ratkaisua ole. 🙄🙄
Vähän henkilökohtainen mutta tuli mieleen alemmasta kommentista että kumppanin on oltava ensimmäisenä.
16 elo 18 jäseneltä: mademoiselle.noir
|
Tämän hetken maailmassa meille kaikille yritetään syöttää varsinkin medioitten kautta minä minä minä- maailmaa. Itse olen sitä mieltä että kuten jo nimim. "läski-ämmä" tuolla sanoikin se peiliin katsominen ja pieni tuumailu sekä erityisesti toisen kunnioitus hänen "arvomaailmoineen" on ne tärkeimmät asiat suhteessa kuin suhteessa. Siinä vaiheessa kun tiedät toisen arvot ja ajatukset ja kunnioitat niitä voidaan puhua rakastamisesta, ystävyydestä ja yleisesti siis toimivasta suhteesta. Ja pienenä kevennyksenä vakavaan ja hyvään aiheeseen... meillä vaimon kanssa toimii myös se, että hän on juustoja rakastava kasvissyöjä ja meikäläinen niitä inhoava lihansyöjä = kummankaan tarvitse pelätä että toinen on syönyt kaapista herkut :)
16 elo 18 jäseneltä: Jopawei
|
Sanopas Jopawei muuta, individualismi yhdistettynä epärealistisiin odotuksiin rakkaudesta ja parisuhteesta jossa itse on keskiössä tuottaa eroja liukuhihnalla. Media syöttää kuvaa parisuhteesta joka on irti arjesta ja realiteeteista, ihmisenä keskenkasvuiset prinsessat ja prinssit etsivät sitä täydellistä puolisoa joka taipuu heidän tahtonsa mukaan. Kaiken pitäisi olla yhtä hattaraa. Hohhoi. Laitetaan soppaan vielä epärealistiset vartaloihanteet ja pehmoporno kuvasto somesta niin kyllä on onnetonta. 😁 Ei oo itsekeskeisellä helppoa. Joku vois tosin argumentoida että meikä on itsekeskeinen, vahvasti kun ajattelen että ihmissuhteissa "pärjäämisessä" jokainen on oman onnensa seppä. Kyllä sitä vaan silti on päässyt sinne seuraavalle levelille kun on rehellisesti puntaroinut miksi minä tunnen ja toimin näin sekä sanonut sen toiselle suoraan..
16 elo 18 jäseneltä: läski-ämmä
|
Nyt vähän kuulostaa, että oma moka kun ei sitä pitkää parisuhdetta ei ole. 😆 Voi olla, mutta kyllä mielestäni jotain saa suhteelta odottaakin eikä mitä tahansa arvoja/tapoja tarvi hyväksyä tai sietää. Mielestäni en ole milloinkaan odottanut mitään epärealistista, mutta jo molemminpuolinen rakkaus tuntuu olevan liian suuri odotus (siis kun sitä ei tunnu löytyvän).
16 elo 18 jäseneltä: J0hQ
|
Miksi pitäisi tulkita omaksi "mokaksi". Tunnen parikin 30+ naista jotka haihattelun sijasta ovat hyvinkin realiteeteissa. Ei vain ole osunut kohdilleen ns. Jos tulkitset pointtini niin että pitäisi tyytyä johonkin ymmärrät mut väärin. Itsensä ja toisen todellinen ymmärtäminen ja kunnioittaminen on kaukana tyytymisestä taikka siitä ettei odottaisi mitään. Se on vaativaa hommaa parisuhde. Ja jotta tähän asti päästiin niin oli ensin kohdattava ihminen jonka kanssa jakaa arvot.
16 elo 18 jäseneltä: läski-ämmä
|
| |
|
|
| |
Lähetä kommentti
Sinun täytyy kirjautua lähettääksesi kommentin. Klikkaa tätä kirjautuaksesi.
|
|
|
|