Päiväkirja - laurazki, 03 huhti 21

Älä vertaa itseäsi muihin tai siihen miten vähällä joku pärjää suhun verrattuna. Sillä ei tee ku hallaa itselleen,ku ollaan kaikki kuitenkin erilaisia 😊 tsemppiä jatkoon!  

Et ole ainoa näiden ajatuksien kanssa. Mulla on joka kevät sama fiilis. Iskee jonkinlainen ahdistus kun ei tarvitsekaan takkia ja johonkin pitäisi kääriytyä piiloon..😅 Kyllä se helpottaa, kesään on kuitenkin vielä aikaa😊 Mitä syömiseen tulee, oon huomannu samaa. En kuitenkaa välitä siitä tai ajattele asiaa. Kerran yksi kuittaili siitä, mutta se on mennyttä jo.. Syön lähes aina töissä kahvitauolla hedelmän tai jugurtin. Ihmettelen aina kun suurin osa pärjää kahvilla ja tupakalla.. Itse en pärjäisi, koska jos en saa energiaa riittävästi niin palelen sitten koko loppupäivän ja yön.. 

Mulla täysin samat fiilikset ja tilanne ollut nyt pääsiäisenä. Ahmin kahtena iltana ja tuntuu että koko pääsiäinen on pilalla:( en millään pääse nyt tavoitepainossa minkäänlaiseen tasapainoon. Rajoitan, ahmin, paastoan, lenkkeilen, ahmin. Ja ahdistus on ihan jäätävä. Itselläkin juuri noita ajatuksia aina vain, että miksi minä syön näin paljon kun muut tuntuvat pärjäävän niin vähällä. Ehkä pitäisi vähentää täälläkin muiden annosten käyttäjien kalorisisältöjen seuraamista. Ovat niin kovin pieniä omiini verrattuna, että aiheuttavat ahdistusta. En pysty yhtään iloitsemaan omista saavutuksistani. Kadehdin muiden ”parempaa tapaa” olla ja laihduttaa. Ihme ajatusvääristymiä. Tsemppiä myös Sinulle! 

Ikävä kuulla, että nämä asiat aiheuttavat pahaa mieltä 😞 mulla on ongelmia joillakin muilla alueilla, kun taas sitten jos näen kuvan jostain pienestä annoksesta päivällistä nii mulla tulee helposti ajatus, et Okei toi tyyppi huijaa itteensä jos se luulee pärjäävänsä noin pienellä. Vaikka sekään ei ehkä oo totta, voihan olla, että se ihminen on syöny isomman välipalan tai säästelee kaloreita illalle tai mitä vaan. Sen takia pitäisikin keskittyä siihen omaan oloon ja kuunnella mitä kroppa tarvii eikä miettiä miks tolla toisella tuntuu olevan tää helpompaa. Toki helpommin sanottu kuin tehty.  

@ristimas kasviksia kasviksia ja kasviksia, muutama sata kaloria riittää todella pitkälle kun tekee järkevämpiä valintoja. Parikyt grammaa proteiinia jostain vähärasvaisesta lähteestä (esim kananrinta) mikä pitää myös nälkää kohtalaisesti. Vatsa tulee varmasti täyteen, kun vedät sen 500g kasviksia yhdeltä istumalta. Parempi on tietenkin kun et vertaa itseäsi muihin, mutta näin saat pelattua itsellesi paljon syötävää.  

@Laurazki äärimmäiset rajoitukset tulevat kostautumaan niinkuin itsekin nyt sanoit. Joten kohtuullisuus ja parempien valintojen tekeminen voisi olla pitkällä aikavälillä parempi vaihtoehto. Muiden hyvin vinkkien lisäksi voisin neuvoa katsomaan taaksepäin ja huomata kuinka paljon olet jo saavuttanut ja kuinka paljon (olettaen) olo on helpottanut.  

Mua auttaa ajatus siitä, että jokainen suupala on vain sen hetken valinta. Tänään esim. valitsin syödä päivälliseksi lasagnea jonka kuorrutin aurajuustolla ja jälkkäriksi vetäsin mämmiä kermalla! Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitä "saan" syödä iltapalaksi tai huomenna. Jokainen ateria on itsenäinen mahdollisuus onnistua, ei tapa rankaista menneistä tai ansaita tulevaa.  

Sksaa just näin. Sellainen ajattelu pitäis saada pois et nyt ku söin jäätelöä nii illalla en saa syödä ku porkkanaa. Tai tänään tuli syötyä pizzaa nii huomenna en syö ku puuroa.  

Olipas tänne tullut monta ihanaa, kannustavaa ja järkevää kommenttia. Kiitos ihan jokaisesta. ❤️ Mulla iso steppi olis hyväksyä mut näin eikä odottaa sitä maagista -5kg tai +5km tai mitä milloinkin itselleni kehitän. Mut ihanaa kuulla, että en ole ainoa. Siitä saa jotenkin niin paljon voimaa jatkaa. Kiitos kiitos kiitos 😍 

Ei kun sun/teidän pitää tajuta olla iloisia siitä, jos voi syödä paljon, eikä kadehtii niitä, jotka syö tosi vähän. Kaikilla on ihan erilainen aineenvaihdunta, yks voi syödä 500 - 700kin kaloria enemmän kun toinen, et molempien painot pysyy samana, vaikka kaikki muu olis identtistä. Eikä sitä voi muuttaa. Jos on pieni kulutus ni pitää vaan oppia kaloriansat hyvin. Mutta ruokahalu ja mieliteotkin on erilaiset, ku joillain ei oikein oo ja toisilla ei muuta ookaan. Niihin voi onneks vähän enemmän vaikuttaa. Ja siihen miten iso mahalaukku on. Se venyy, jos syö isoja annoksia, mutta osaa se palautuakin, ku lopettaa. Sit tulee täyteen vähemmästä määrästä. Mut ei kai kukaan oo oikeesti koskaan lihonut siks, et syö nälkäänsä, sen verran että nälkä menee ohi. Ku joko syö liikaa vaikka nälkä loppui jo tai sit syö mielihaluihin. Ja vääriä asioita. Ruoka ei ees mee mahaan heti. Jos syö nopeesti, voi olla nälkä vielä ku lopettaa, mut 20min päästä ei enää oo. Ainakin mulla menee niin. Oon oppinut, etten ota lisää ku ootan vähän aikaa. Yleensä se tehoo ihan niin. Mut mä sanon saman ku jo sanottiin: kasviksia. Maha ei tunnista kalorimääriä, se tietää vaan onko tyhjä vai täynnä. Voi valita syökö yhden kevytnakin 30g vai puoli kiloo kurkkua, noin kärjistäen. Jääkaapin oven välissä napostelee nopeesti liikakiloja tajuamatta, paitsi jos käy napostelemassa sitä kurkkua tai jotsin melonia. Tai että syökö 1 lihapiirakan (ilman mausteita saati niitä nakkeja) tai 650g kanawokkia. Lihapiirakasta jää nälkä, wokkia vielä illaks. On halpaa ku ei syö paljoa, mut valtaosa kuvista kun mä katon täällä, on sellasia, joita mä katon kans ihmetellen. Et voiko joku oikeesti syödä noin paljon riisiä tms ja laihtuu silti. Melkein joka kuvassa on jotain mitä en voi syödä. Tai voin tietenki, mut sit en enää paljoo mitään muuta, niin siks oon luopunut niistä. Enkä tarkota herkkukuvia, kun ihan ruokia, jotka on terveellisiä. En mä valita, mulla on juttuja, jotka helpottaa sitä ku ei voi syödä paljoo. Päässä on piuhat mennyt ristiin. Tai vartalon ja mielen yhteys ei toimi niin ku muilla, se on poikki. Tunnen ku tulee nälkä tai jano yms. mutta niistä ei tuu olo, että pitäis syödä tai juoda. Pitää erikseen ajatella mitä ne tarkottaa ja tehä niin, se ei tuu luonnostaan, tuntuu joskus enemmän niinku kotityöltä tms. Pitää imuroida, juoda, pestä lattia.. Voisin yhtä hyvin vaan ignorata tarpeet. Ei kannata kadehtii sitäkään, syy ei oo kadehdittava sille miks se yhteys on katkennut, ja se aiheuttaa muutakin, eikä oo kovin käytännöllistä. Joskus siitä on hyötyä, enimmäkseen on vaan ufo olo ku on erilainen. 😕 

Sksaa, mä jäin miettimään tota. Ku mulla on tietty kalorimäärä / vrk ja sit lisään siihen sen, miten paljon oon kuluttanu liikkumalla = päivän sallitut kalorit. Liikuntakaloritvon aina edelliseltä päivältä, eli etukäteen ansaittu, ku en voi tietää niin tarkkaan mitä samana päivänä teen ja sit en vois suunnitella ruokia. Sun tapa kuulostaa kivan armolliselta, mutta miten sä sit päätät mikä on onnistunut iltapala? Vai onko sulla joka päivä tietty määrä joka aterialle ja jos menee yli, niin et kuitenkaan vähennä seuraavasta .. ?? Niin miten tiedät mikä on onnistunut valinta ?? Mä oon aatellu niin eri tavalla, et en hahmota miten se toimii ja mistä tiedät mitä syöt. 

Mulle onnistunut iltapala on sellainen jolla lähtee nälkä ja joka on koostettu järkevästi sisältämään noin 45% hiilareita, 25% rasvaa ja 30% proteiinia, eli sellainen kuin mun joka ateria on. Mulla on suuntaa antavat päiväkalorit, mutta pääpaino on normaalissa elämisessä ja sen mukaan syömisessä, ei laskemisessa. Toki me myös katsotaan asiaa niin eri kulmista. Oon edelleen reippaasti ylipainonen, vaikka oon pudottanu painoa sen verran ku sulla sitä on. Ja mitä oon sun kommenteista ja päivityksistä ymmärtänyt, niin sun haasteet on sellaisia joihin ei laihduttaminen ole sopiva keino. Toivottavasti löydät tasapainon ja pysyt terveenä 🙏 

En mä niin erilainen oo ku halutaan ymmärtää. Samoja prosentteja me katotaan, mulla on proteiinit vaan korkeammalla. Siinä erot. Ja oon pidemmällä omassa prosessissa, ku en ollut niin isosti ylipainoinen ku aloitin. Siitä on jo vuosi.