Päiväkirja - jojo+, 21 elo 18

Ehkä pitäisi löytää jokin parempi motivaatio siihen, että miksi haluaa pudottaa painoa? Ei vain pinnallisia syitä (haluaa näyttää paremmalta), vaan enemmänkin tulevaisuuteen liittyviä syitä (terveys, perhe, tulevaisuuden perhe). Kaiken lisäksi pitää myös olla armollinen itselleen ja pohtia niitä syitä, että miksi tämä nyt tapahtui, onko sitä mahdollista välttää tai korvata eri asialla kuin ruualla (liikunta, meditaatio, mikä ikinä voisi toimia juuri sinulle). Loppujen lopuksi tämä matka on matka pysyvään elämäntapamuutokseen, joka voi olla hidas, mutta tuloksellinen tie. Itse myös ajattelen, että ei se vaadi mitään tietynlaista dieettiä laihtuakseen, vaan kalori on kalori. Mutta se, mitä suuhunsa pistää voi vaikuttaa mielialaan, hyvinvointiin ja siihen, miten herkästi voi lipsahtaa. Löydä mieleisesi ruokatottumukset ja pysy sitten niissä. Itse esimerkiksi herkuttelen sipseillä silloin tällöin (aika useinkin), mutta mahdutan sen vain kaloreihini ja näen silti tuloksia. (Aina olisi hyvä myös tutkia allergioita, jos paino ei tahdo laskea, vaikka syö samoja ruokia ja kaiken logiikan mukaan pitäisi laskea, on tarpeeksi vajetta, jne.) Uskon sinuun ja toivon, että löydät oman syysi (jonka eteen olet valmis työskentelemään ja joka saa sinut olemaan luovuttamatta), oman tyylisi syödä ja viimeiseksi olemaan rankaisematta itseäsi, jos sorrut yhtenä päivänä, koska aina voi palata takaisin ruotuun siinä hetkessä ja seuraavana päivänä.  

Tiedän syyt miksi haluan laihtua ja ne on ulkonäkö ja terveys. En silti jotenkin sisäistä asiaa, vaikka mulla on todella paha olla ylipainon takia. En koe asiaa tarpeeksi vakavana, että pysyisin motivoituneina ja jatkaisin muutosta. Yhden epäonnistumisen jälkeen heitän hanskat tiskiin kokonaan. 

Joskus asiat vaatii tarpeeksi ison tapahtuman että asiat alkaa muuttumaan. Jos sellainen jää puuttumaan, niin mikä tahansa asia voi jäädä tekemättä. Joskus muutosta ei tule ulkopuolelta vaan kaiken työn joutuu aloittamaan itse ja se on kova savotta. Tsemppiä jatkoa varten! 

Mun on pakko kommentoida tähän kans. Mulla ittellä on sellanen sairas ajattelu et nyt mä ainakin tiedän mitä tämä on. Mua ihan oikeasti pelottaa kehon muuttuminen hoikemmaksi ja se mitä se tuo tullessaan (ehkä löysä iho/huomio/kommentit). Järki sanoo et se laihtuminen on hyvä juttu mut tunnetasolla pelottaa. Joudun työstää asiaa tosi paljon mun terapeutin kanssa. Sit ehkä jollain tasolla ajattelee et mä en ansaitse olla hyvinvoiva ja normaalipainoinen. Ihan v#$%n tyhmä ajatus mut näin on näreet.  

Mä en taas ajattele noin. Oon jo kerran ollut normaalipainoinen, jopa paljon alle normaalipainon ylärajan. Tiedän, että olin onnellisimmillani silloin. En vaan osaa 😕 

Kannattaa laihduttaa syömällä samaan tyyliin kuin ajattelee syövänsä sitten on aika siirtyä ylläpitämään. Ja nyt maltillinen kalorivaje.