Päiväkirja - Ellallaalaa, 16 huhti 24

Siis kalorivaje toki joo pitäis saada aikaseks eihän sitä muuten laihdu. Mut jos haluan pullan niin syön vaikka puolikkaan pullan. Jotain tän tyylistä meinaan kokeilla niin josko ei tulis paine niin kovaks viikonloppua kohti. 

Minkä ruoan tai herkun syömistä odotat eniten viikonlopulla? Mulla on sama ongelma. Tuntuu, että viikonlopun syömiset lisääntyy viikko viikolta😬. Toisaalta viikonloppuna vatsa turvoksissa tulee jo ikävä arkea ja sitä hyvää oloa, jonka kohtuudella syöminen saa aikaan. Yritän nyt myös lisätä arkeen herkkuja ja lempi herkkuruokia kohtuudella, jottei niitä tarvitsisi ähkyyn asti syödä viikonloppuna. Liikuntaa mun pitää myös lisätä viikonloppuihin, etten ehdi tai pysty syömään liikaa 😂. 

Kiva kuulla ettei oo yksin tän haasteen kanssa. Tätähän tää on opettelua, ja uudelleen opettelua. Varmaan jotain sit muuttunut suhteessa viime vuoteen. En vaan tarkalleen ottaen tiedä vielä mitä. Oispa sellanen ravitsemuspsykologi jolle vois mennä. Ku usein just itse ajattelen, että koko tää laihduttaminen on paljon enempi psykologiaa kuin ravitsemustiedettä. Kyllä meistä varmasti suurin osa tietää tarpeeksi hyvin miten laihdutaan ja miten syödään tarpeeksi terveellisesti. Mutta omien käyttäytymismallien muuttaminen onkin just sit sitä psykologien alaa. 

Hups en vastannu ollenkaan sun kysymykseen Pilvinenn. Eli mun suurimmat himot taitaa olla ne klassikot: pitsa ja mäkkäri eli roskaruoka, alkoholi ja sit karkki. Erityisesti salmiakin himo oikein piinaa viikolla välillä. Ja irtokarkkeja saatoin helposti syödä jopa puoli kiloa putkeen ennen vanhaan. Ilokseni toki näissäkin asioissa on edistystä tapahtunut. Yhden ”hackin” keksinkin jo: Jos ostaa sellasen fazerin salmiakki pussin missä on tyyliin yhtä tai maks kahta makua sitä ei yksinkertaisesti jaksa mitenkään syödä putkeen. Eli makuhermot tulee ns. täyteen. Toisin kuin irtareiden kanssa, jossa on koko ajan uusia makuja löydettäväksi. Tää on lisäks muistaakseni ihan psykologisesti tutkittua tietoa. Eli jatkossa sen sijaan, että pyristellessäni salmiakkihimoa vastaan syön kaiken taivaan ja maan väliltä, ja se ei kuitenkaan auta, ostan suoraan sen pussin yhtä ja samaa salmiakkia ja syön siitä kunnes ei enää kiinnosta. Aivan varmasti kaloreita tulee vähemmän ku esim. popcornia joka ilta kittaamalla salmiakin himoon. (Mä siis syön tosi usein ilmapopattua popcornia iltaisin).  

Tuo idea kuulostaa hyvältä! Mun heikkous on suklaalakukuulat. Niitä onneksi myydään pusseissa, joissa on vain niitä. Olen nyt syönyt niitä viikollakin, mutta merkkaan kalorit ylös. Jospa se auttaisi viikonlopun himoihin🤞. Juu, pääkopastahan tämä johtuu. Olen jo nyt huolissani ylläpitovaiheesta, kun en selvästikään ole oppinut kohtuullista syömistä. Olen aina palkinnut itseäni, lohduttanut itseäni ja juhlinut ruoalla. Tapa on niin syvällä, etten usko pystyväni muuttamaan sitä. Todennäköisesti olen siis täällä pitkään 😅. Yhden muutoksen aion kyllä tehdä verrattuna edellisiin epäonnistumisiin: Aion jatkaa vaa'alla käymistä. Aina ensimmäinen askel lihomiseeni on ollut puntarilla käynnin lopettaminen. Näin olen päässyt huijaamaan itseäni ja jatkanut liikasyömistä. Yritetään jatkaa 🤗! Jospa se pääkoppa seuraisi perässä 😅 

Mä syön 4-5 kertaa viikossa noin 100 kalorin jätskipuikon, mahtuu hyvin päivän kaloreihin ja saan kahvihyväskäni. Viikonloppuna mun suurin heikkous on sipsit tms snacksit, oon niitä ostanut semmosissa pikkusissa (60g?) pusseissa ja sit hartaudella nauttinut lauantai-iltana telkkarin äärellä 😅 Toki lasken kaikki päivän kaloreihin. Ja painoa putoaa tasaseen tahtiin joka viikko 👍 

Pilvinenn, tuo ruuan käyttäminen palkitsemiseen, lohduttamiseen ja juhlistamiseen ollut itsellänikin vahva, toisaalta mulla siihen liittyi myös perisuomalaista syyllisyyttä ja häpeää, tietynlaisen kulissin ylläpitämistä. Halusin, et muut näkevät mut terveellisesti syövänä ja kun sitten iski esim halu syödä suklaata, munkkia, pizzaa yms niin tein sen usein läheisiltäni salaa esim autossa tai yksinnollessa ja peitin jäljet..Ihan tyhmää ja outoa näin jälkikäteen ajatellen. Mutta siis. Oon paljon miettinyt tuota ruuan käyttämistä psykologian välineenä (palkitseminen, lohdutus, juhliminen) ja tullut siihen tulokseen, että ehkä se juuri erottaa meidän omaksuman mallin esim ranslaisesta syömisestä. Siellähän noita asioita juuri korostetaan, eli aina on "hyvä syy" syödä suklaata, juoda lasi viiniä, nauttia pasta-ateria tai leivos. Suomessa malli on usein niiden kieltäminen ja pidetään jotenkin vääränä että ruualla palkitaan, hemmotellaan ja lohdutetaan. Täällä ruoka on kylmästi polttoainetta, jolle "ei sallittaisi" nautiskelun ja muiden pehmeiden arvojen statusta. Tai ne koetaan joksikin, joista pitäisi päästä eroon. Kun tarkemmin miettii niin hyvin surullinen ajatus eikä tue syömisen nautintoa, iloa ja arvostusta. Tämä taas omaa pohdintaani, mutta huomasin sun viittaavan tuohon samaan.  

Tässähän on monta mielenkiintoista ajatusta! Niin, miksi ruuan tuoma nautinto pitää kieltää kokonaan? Mistähän se ajatus onkin saanut alkunsa, että ruokaan olisi syytä suhtautua pelkästään polttoaineena? Pohjaakohan se johonkin kristilliseen seitsemän perisynnin ajatukseen ja sitten on taas vedetty mustavalkoisesti mutkat suoriksi, että vähän ja maltillisestikaan ei saa nautiskella vaikka eikös juuri sellaisen läsnäolevan (mindful) syömisen ole todettu olevan paras tapa nauttia ilman ylilyöntejä (versus esim. ”Mindlessly” TV:n ääressä)? 

Minä syön ihan joka päivä vähintään yhden jätskin :) mahtuu kaloreihin hyvin ja paino on laskenut hyvin. Pystyn paremmin töissä esim kieltäytymään kahvipöydän tarjottavista kun tiedän et illalla sitten voin syödä sen mun jätskini :) 

Mä oon kans jojoillut koko alkuvuoden muutaman kilon sisällä 😒 Välillä onnistun syömään pari viikkoa viikonloppuineen fiksusti, mutta useimmiten en. Ma-to pysyn aina kaloreissa, mutta pe-su meneekin ihan metsään 🙈 Tein pitkään vuorotöitä ja silloin vapaa viikonloppu oli harvinaisuus, jota tuli juhlistettua kunnon mättöeväillä. Nyt kun on kaikki viikonloput vapaat niin ei voi enää tehdä, mutta totuttu kaava on tosi hankala rikkoa. Huomaan että syöminen on mulle tosi tärkeä ajanviete 😬 Elokuvaa ei voi katsoa ilman pitsaa ja/tai karkkia, kirjoja luen toinen käsi naksu-, tai karkkipussissa, ja ylipäätään kaikki sohvalla istuminen vaatii ympärilleen herkkuja. Ja on kiva viettää aikaa käymällä ulkona syömässä. Sitten toisaalta kun arki on hektistä ja liikuntaa tulee jo työmatkoina paljon, ei mielellään ohjelmoisi viikonloppuun kovin montaa tuntia liikuntaa. Mä tarvitsisin selvästi jonkun leppoisan ja palauttavan harrastuksen sohvalla syömisen tilalle 😅 Eli todellakin meitä on monta samassa veneessä 😊 

Suomessa ruokaa on ollut vähän ja nälähädän uhka on ollut läsnä, kiitos pitkän talven. Ruoka ei siis ole ollut useinkaan hyvää, vaan sitä on syöty nälänpitimiksi. Luulen, että meidän suhtautumisemme ruokaan juontaa jo tältä ajalta, jolloin on myös välttämätöntä, että vähäinen ruoka jaetaan läheisten kanssa. Siksi herkuttelu ja mässäily on ollut häpeällistä ja kristinusko on osaltaan lisännyt häpeää. Ranska on Suomeen verrattuna yltäkylläinen maa ja ruokakulttuuri siksi paljon kehiittyneempää. Tämä voisi selittää meidän erilaista suhtautumista ruokaan 🤔. Todella hyvää pohdintaa Sera62kg ja Ellallaalaa. On kyllä totta, ettei ruoan käyttö palkintona ja lohtuna ja juhlan välineenä ole välttämättä se huono asia🤔. Varsinkin juhliin ruokahan kuuluu kulttuurista riippumatta. Ongelma minulla taitaa olla ne määrät ja liiallinen toistuvuus. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään tällaisen yltäkylläisyyden keskellä 😅. Olen ilolla seurannut Sera62kg oivalluksiasi ja toivoisin itse pystyväni samaan.  

MiMöMu, kuulostaa ikävän tutulta 😬. Mulle on auttanut nyt se, että lopetan syömisen arkena klo 18. Tämä toimii silloin, kun olen kotona illat, mutta kiireisinä päivinä myöhään kotiin tullessa menee helposti pieleen.. Sitten vielä se, että tunnen usein, että pilaan illat, kun en syö mitään. Ennen arki-illatkin tuntuivat juhlalta, kun söi sipsiä ja suklaata tv:n ääressä. Nyt vain odotan seuraavaa aamua, että saan syödä taas 😅. Onneksi mies on suhtautunut tähän ihan hyvin, vaikka itse niitä herkkuja popsiikin. Mikä toki lisää vaikeutta kieltäytyä herkuista 🙈.