Päiväkirja - Ellallaalaa, 18 huhti 23

Töitä on monia ja niihin liittyvät kokemukset aina henkilökohtaisia, mutta voisi yrittää laittaa mittasuhteisiin jos miettii elämää pöytänä, jossa on neljä jalkaa: terveys, parisuhde ja perhe, ystävät ja harrastukset ja työ on vain yksi jalka muiden joukossa. Jos joku jalka pettää, se seisoo vielä kolmellakin ja muut auttaa mahdollisesti rakentamaan sen neljännen takaisin ajan kanssa… Millainen pöytä ja millaiset jalat sinulla on, onkin hauska miettiä. 

Mutta toivottavasti saat kaipaamaasi apua ja helpotusta tilanteeseesi! 

Uuden opettelu on tosi raskasta, minä tein kahdesti vuodessa tätä raskasta aloitusta, mutta kun antaa armoa itselleen, niin pikku hiljaa alkaa olla selvillä vesillä. Enää on harjoittelua, ei tarvitse onnistua kerrasta. Tsemppiä😍 

Siis elämä piti kirjoittaa☺️ 

Voi ei! 😔 Mulle tulee mieleen et uuden työn aloittaminen on tosi stressaavaa ja kuluttavaakin, joten ei ihme et menee rutiinit uusiksi, syömisenkin kanssa. Mulla oli sama viime syksynä! Mutta se ei tarkoita että kaikki ois pilalla - tuut löytämään kyllä uudet rutiinit ja saamaan ruokailua takaisin hallintaan! Mulle tulee mieleen myös täsmäsyöminen tässä kohtaa. Ja jos ahdistaa, ni sen miettiminen, mistä kaikesta se koostuu. Voimia!  

https://syomishairioliitto.fi/blogi/tunne syöminen tää oli myös hyvä teksti aiheesta, jos kiinnostaa!  

En tiedä menikö toi linkki oikein, mutta hakemalla tunne syöminen ja syömishäitiöliitto ni löytyy 👍 

Kiitos ☺️☺️☺️ Joo yritän tässä itselleni hokea että tää on nyt tää myrskyn silmä ja että sekin helpottaa ajan kanssa. Asiat hoituu kyllä ja mitään paahaahan ei ole sattunut. Kaikki pelot on vaan omassa päässä mikä sitten tulee kyynelinä ulos kun on jotenkin sellaisen ylivuotoahdistustulvan alla. Ja kait tämä uusissa töissä aloittaminen ihan normaaleillekin yksilöille on raskasta. En oo saanu mitään muuta aikaiseksi ku mentyä töihin ja takas. Loput ajat on siirtymää tai nukkumista 😅 (Paras nukkua vielä kun pystyn…) 

Mulla sama diagnoosi ja samoja ongelmia stressin yhteydessä. Oon yrittäny sit vaan panostaa et vaikka syön mitä sattuu nii pyrin yleensä valitsemaan jonkun jotenkin ravintoarvoiltaan hyvän vaihtoehdon. Ja olo kyllä pahenee, jos unohtaa syödä. Mulla on alkamassa haastava kesätyö, missä on paljon vastuuta, ja tuntuu vähän et miten ne nyt tonne mut valitsi, mutta siinä se pointti onkin. Ne on valinnut just SUT siihen töihin. Eli joku ulkopuolinen on kattonu et edellytykset pärjäämiselle löytyy kyllä. Uuden oppiminen on raskasta monille, mut se onneks menee ohi. Ja eihän sun tarviikkaan tehdä ekoina päivinä tai ehkä viikkonakaan muuta, jos et jaksa? Sillonhan sun aivot ja keho vaan kertoo et ne tarvitsee vähän lepoa. Siellä kotona voi sit panostaa vaikka rentouttaviin juttuihin 😊 

Ja jos sulla on noita pelkoja niin niiden kirjottaminen alas voi auttaa, yleensä tajuaa sit et ne ei oo kauheen realistisia ja/tai ei johda mihinkään pahaan sit lopulta.  

❤️ en osaa kyllä mitään hyvää neuvoa antaa, mutta tiedän kyllä kokemuksesta miten uuden työn aloittaminen on ihan älyttömän raskasta henkisesti, nii raskasta että siihen reagoi fyysisesti. Itsellä ei ole varsinaisesti mitään ylimäärästä ahdistuneisuushäiriötä tms lisäämässä taakkaa, mutta huomaan aina siinä kohtaa kun yöunet häiriintyy stressistä, että on pakko keksi joku purkukeino. Yleensä jutteleminen auttaa, joskus ihan jonkun kaverin kanssa asian purkaminen mielestä tai joskus olen ihan avautunut esihenkilöllekin (usein olen ensin kirjoittanut meilin, koska mulla kun menee tarpeeksi tunteisiin, menee itkuksi). Tuo ajatus ettei pysty työhön, ettei olisi riittävän hyvä siinä, taitaa olla meidän suomalais naisten erityinen ongelma. Jotenkin ollaan niin heikolla itsetunnolla varustettuja. Mutta kuten moni muukin tässä sanoi, ei sua siihen olisi valittu, jos et jotain osais. Ja ei sitä alkuun ees tarvi osata, kannattaa kysellä muilta apua ja olla (siinäkin) armollinen itselle. Sillähän on nimikin tuolla, huijarisyndrooma. Mutta on tosiaan vaan meidän omassa päässä. Toivotan sulle iham älyttömästi tsemppiä ja mitä sua olen täällä seurannut, oot mun mielestä tosi fiksu nainen, joka ihan varmasti pärjää mlssä vaan, kunhan annat itsellesi mahdollisuuden!! Ja tuossa pahimmassa stressissä et tätä painonpudotusta mieti ihan niin paljoa, vvaan annat siinä nyt vähän armoa itsellesi. Osaat kuitenkin tejdä näitä asioita jo oikein eli voit vähän rennommin mennä! 

Mulla myös ahdistuneisuus häiriö jonka vuoksi saikulla. En vaan ole työkykyinen nyt. Voin vaan kuvitella miten ahdistavaa on aloittaa uusi työ ja siellä oirehtia! Tsemppiä! 

Hurjasti voimia sinne ❤️ uusi työ on ihan aina hirveen stressaavaa alkuun. Melkein aina se kumminkin helpottaa vähitellen, ja lopulta voi viihtyäkin paikassa, joka alkuun tuntui tosi hankalalta ja jopa ikävältä. Voisinpa jotenkin auttaa 😔 

Hei kiitos Ihan mielettömästi apu-, tsemppi-, lohdutus-, ja järkeilykommenteista ja neuvoista. Niistä on ollut aivan valtavan iso apu ja tuki. Varsinkin kun tuppaa jotenkin tämän ahdistusvaivan kanssa välillä katoavan arkijärki niin se todella auttaa, että saa tukea ja validaatiota. Kiitos teille 🧡 

Voi ei, miten kurjaa :( Toivon sulle kuitenkin kaikkea parasta ja toivottavasti saat vielä lisää apua! 

Virtuaalihali ja voimia elämään...kiitos rehellisyydestä!