Päiväkirja - Ellallaalaa, 16 helmi 24

Mulla itsellä sama pahe mut syy eri eli viini. Olen tehnyt niin, että kun tiedän että tuun juomaan illalla, niin syön niin vähäkalorisesti kuin mahdollista samana tai edellinen/seuraava päivä. Siten vaikka juonkin/syönkin enempi sitten illalla niin ei tuu niin paha kalorien ylitys.. Arkena jatkuu sitten normaalisti. 

Ja voihan sitä herkutella välillä ja jatkaa sitten kevyellä ruokavaliolla niin kyllä se paino putoaa pitkällä tähtäimellä.  

Ymmärrän hyvin, kun itselläni on vähän sama ongelma 🤔. Olen antanut itselleni luvan syödä mitä haluan lauantaisin ja sunnuntaisin ennen klo 18, jonka jälkeen lopetan syömisen. Koen ruokien kirjaamisen työlääksi, joten viikonlopun tauko tekee henkisesti hyvää. Jotenkin viikon ruokarytmi on kuitenkin pysynyt ihmeen hyvin aisoissa, enkä ole sortunut syöpöttelyyn. Minulla toki uusintayritystä takana vasta reilu kuukausi, joten sortumisiakin on varmasti tiedossa. Voisiko sinua auttaa se, että yrität vaikka la lounaaseen asti syödä kevennetysti ja päivällinen saakin sitten olla mitä vain? Minua on auttanut juuri se, että pidän ateriarytmistä kiinni, jolloin ylimääräisiä välipaloja ei edes hirveästi tee mieli. Ruoat sitten saavatkin olla juhlavampia ja energiarikkaampia. Ennen join viikonloppuisin aina limua ja popsin keksejä. Nyt pidättäydyn tarkoituksella molemmista häiriköistä myös viikonloppuisin, etten totuttaisi itseäni niihin. Löytyykö sinulta tiettyjä häirikköruokia/juomia? Tässä jotain omia keinojani. Toivottavasti niistä olisi jotain apua ❤️. 

Rakasta itseäsi! Muistuta itseäsi siitä miksi tätä teet, eli oman hyvinvoinnin takia. Opetin itselleni joskus semmoisen ajatuskeskustelun, että aina kun mietin että vieläkö jaksaisin tuon tai tän, niin ajattelen vastauksena, että jaksaisin, mutta en tarvitse. 

Moi, tuli mieleen tämä " ranskalainen lähestymistapa" jonka kautta mulle aukeni kohtuusyömisen maailma sekä myös taito syödä esim leivonnaisia, karkkeja tms vain vähän. Ennen popsin 200g lakupussin matkalla kaupasta kotiin (10 min) ,nyt voin syödä 3 palaa ja jättää siihen. Eli pointti on se, että keskittyy mitä syö, nautiskelee ja tunnustelee miltä tuntuu sekä valitsee ne "parhaat päältä" mitä oikeasti haluaa ja mitkä tuovat nautinnon. Mä hoksasin esim. että koska teem lähes kaiken leivän itse, siitä en halua luopua ja kun syön sitä päivittäin (pieni pala, n. 40g) runsaalla (!!) Merisuola Oivariinilla, se riittää. On helppo olla syömättä ns. huonompilaatuista leipää vaikka lounaspaikalla, koska tiedän, ettei oo yhtä hyvää. Ajattelinkin, että ehkä sun kantsis katsottavia siten, että bongaat just ne parhaat herkut ja keskityt niihin nautiskellen, hitaasti maistellen ja kaikin tavoin syyllistymättä. Tuosta Guillianon kirjasta sain paljon käytännön vinkkejä. Lähtisin sillä linjalla, että ystävät ovat se tärkein syy olla yhdessä ja hyvä ruoka on ihana asia siihä ohessa, mutta laatu ja nautinto määrän sijaan. Toivottavasti ei kuulosta paatolselta mutta se, että ei pyri kieltäytymään mistään ruuista vaan juuri tuomaan niitä lisää arkeen sekä keskittymään niistä nauttimiseen auttoi mua pääsemään irti on/off-ajattelusta, jossa pääosin meni hyvin, kunnes...nyt syön joka päivä lounaan ja päivällisen jälkeen jälkkärin ja tuota tuoretta leipää. Aiemmin pyrin välttämään leipää koska yksin pala johti toiseen ja kolmanteen...Siksi olen tästä niin innoissani 😉 

Mie oon nimenomaan kotona harjoitellut sitä kipoista ottamista ☺️ Ylläpidolla kun alkaa siirtyä kalorilaskennasta lopulta pois se tarvii kuitenkin osata tai metsään menee. Alkuun vaa’an kanssa niin et katoin mielestäni sopivan määrän, sit merkkasin ylös. Nykyään jo luotan siihen että jos satunnaisen aterian määrät heitän arviolta ni ne menee riittävän oikein. Mut se vaatii jatkuvaa rehellisyyttä itselleen. Ja ehkä sellaisen harjoittelua että ne mitkä tuntuu ”ylilyönneiltä” tulee jollain tapaa tarpeeseen kumminkin. Esim. itsellä eilen oli illalla vielä kauhea nälkä ni joo meni kalorit yli, mut söin ravitsevan iltapalan. Ja sit en niin todennäköisesti ahmi viikonlopun tai jonkun varjolla tänään jotain vähemmän ravitsevaa, mikä ei sit edes tyydytä samalla tavalla. 

Itse aloitin vuoden alussa nyt silleen että lauantai on minulla herkkupäivä. Silloin saan syödä mitä huvittaa. Muina päivinä sitten 4 ateriaa päivässä ja katson tarkemmin mitä syön. Oon huomannut että ensin odottaa sitä lauantaita innolla että saa herkutella mutta sitten loppujen lopuksi ei tulekaan syötyä niin paljon esim. karkkia vaan semmonen kohtuu määrä 

Voi ei! Tsemppiä. Muistan aiemmalla laihdutuskerralla pitäneeni viikonloput "vapaana" - ja laihdutustahti oli hidas. Mutta: jos arkena syö vähemmän, periaatteessa viikonloppuna saakin syödä enemmän...? Tulee mieleen, että ottaisi jonkun haasteen että "kuukauteen ei viikonloppuherkkuja". Olet niin lähellä tavoitettasi! Viimeinen rutistus! 💪 Itse olen laihduttanut nyt niin, että siihen kuuluu myös herkut. Eli periaatteessa niitä ei tarvitse (ja mielestäni kannata) jättää pois. Mutta silloin niitä pitää syödä vähemmän! Ja itseä auttaa kaloritavoitteen mielessä pito. "Saa syödä mitä vaan mutta ei yli 1800". Seralla ja muilla oli myös hyviä pointteja!  

Luin vielä tarkemmin ton aloituksen, ymmärsin niin että kotona onnistuu kohtuus ja laihdutus kun on oma vaaka ja annostelu, mutta muualla hankalaa? Tuo on kyllä vaikea. Olen harjoitellut poikaystävän luona kohtuutta myös. Mietin että hankkisin poikaystävän luokse vaa'an, mutta sitten päätin etten niin tee. Poikaystävällä harjoittelen ilman vaakaa oloa. Ravintolatkin nykyään onnistuu - kun syö ennen sitä kevyemmin eikä illalla kotona enää syö. Ehkä vieraissakin voisi kokeilla sitä Seran mainitsemaa tietoista syömistä, ruuasta nautiskelua, hidasta syömistä - ilman sitä lisää ottamista / toista lautasellista?  

Mulla taas vähän päinvastainen ongelma, että seurassa syön kohtuudella, mut yksin tulee sorruttua. Mut komppaan Dietcoke 6:tta eli jos sallit itsellesi "kaikkea" pienissä määrin, eli sitten vaan ottaa pienen määrän ruokaa/herkkuja, jotka arkena ei kuulu ruokavalioon. Käytännön esimerkkeinä itse oon esimerkiksi kylässä kahvipöydässä pyytänyt veistä, että saan puolittaa pullan. Ja kaverin kanssa on otettu yhteinen pizza, josta mä söin ¼ (täytin ekaksi vatsan alkusalaatilla).  

Niin ja sitten vielä...kun ei voi punnita, niin noudatan "nyrkin verran" ruokaa- periaatetta. 

Vau! Tässä tuli taas niin monta hyvää pointtia, että tiedä edes mistä aloittaa. Ehkä ensiksi tosiaan tuo tarkennus, että kyseessä tosiaan jonkinnäköinen opittu "viikonloppuna-saa-syödä-mitä-huvittaa"-asenne ongelma. Siis oon ihan samaa mieltä että yks cheat ateria viikkoon mahtuu ihan hyvin. Oon kuitenkin jotain laihdutus coachia kuunnellessa saanut sellaisen käsityksen, että yleinen harhaluulo on, että tämä olis yks cheat "päivä". Kokonainen päivä kaikkine aterioineen voi kuitenkin tuoda sen verta plussaa, että viikon aikana kerätyt miinuskalorit nollautuu. Ja mulla ongelma vieläpä erityisesti laajentunut melkeinpä koko viikonloppuun eli pe, la, su tunnun syövän enemmän tai vähemmän mitä sattuu. Ja tää käytös tosiaan liittyy siihen yhteiseen syömiseen. Yksin pystyn päättämään, että teen vaikka kaalia, ja sitä saan syödä niin paljon ku huvittaa (koska vähäiset kalorit). Mutta haasteena tosiaan on, että yhdessä laitettavaa ja syötävää ruokaa kun ei oikeen saa itse päättää muiden seurassa. Eli viikonloput vietän yleensä kokonaan poikaystävän tai kavereiden kanssa, ja silloin oon tosiaan vaarassa. Oon luonteeltani volyymi syöjä ja mulle oli iso asia tän tunnistaminen. Tykkään syödä ISOJA annoksia. Jos tosiaan laitan kaalia, niin ei mitään ongelmaa. Jos tehdään pastaa tai riisiä, aika iso ongelma rajoittaa sitä ruuan määrää.  

Noh mutta tämä opettelu jäi mua kiinnostamaan. Ehkä tosiaan ylläpidon lähestyessä olisi aika alkaa vaan opettelemaan. Systemaattisesti altistamaan itseäni kipoille ja kupoille. En mäkään halua lopun elämää pelkästään kaalia syödä, vaikka oon siihen oikeastaan ihan tykästynytkin. :D  

Kohtuusyöminen, vain muutaman karkin tai sipsin syöminen ja sitten lopettaminen vaikka kipppo oliskin nenän edessä. Ei kait sitä voi muuten oppia kuin vain opettelemalla. Täytyy varmaan lukea se "ranskalainen lähestymistapa". Ja jotain mentaalisääntöja tosiaan keksiä ja soveltaa. Sellaistakin pohdin, että oisko peräti helpompaa kieltäytyä kokonaan ("En ota yhtään sipsiä?") kuin yrittää ottaa vain muutama. Tai joku selvä sääntö ("Otan 3 sipsiä."). Huh miten vaikeaa... 

Mä oon punninnut mun keskimääräisen kourallisen (3 grammaa) jos vien vaikka lasten kulhosta popcornia 😂 Tai nallekarkit tms. Tätä oon tehny nii et oon alkuun punninnut omaan kulhoon sen sopivan annoksen yks oma kourallinen kerrallaan. Kokonaan kieltäytyminen on mun kokemuksella kans toimiva vaan kunnes ei ole… Eli just tulee kiusaus tai himo kun aina kieltäytyy, ja sit ottaa hallitsemattomasti. Mä en itse samasta syystä oo cheat meal fani, koska mulla jos se tuntuu huijaamiselta, se on ylilyönti. Mut sit voi vaikka laskea niin että arki on 500kcal miinuksella ja lauantai ja sunnuntai ylläpitokaloreilla. Jos syö 400-500kcal annoksia se on kokonainen ateria lisää. Painon putoaminen ei lopulta tuollaisella jaolla kovin hidastu. Ite en pidä määrättyjä päiviä vaan just jos oma olo on nälkäinen ni syön silloin ylläpitokalorit tai joskus jopa 200-300kcal yli. Silloin on usein seuraavanakin päivänä vielä kylläinen olo ja loppuviikko menee miinuksilla. 

Otat pienen lautasen ja siihen mitä tahdot. Saat mielihalut tyydytettyä, maistat kaikkea. Et ota toista kertaa. Muidenkin pitää tajuta olla tarjoamatta ja maanittelematta, että ota nyt vielä. 

Ja niin kuin meille jo lapsena opetettiin, kunnon ruoka ensin ja sitten kohtuudella herkkuja eli ei niin että jätetään kunnon ruoka syömättä ja sitten mätetään kaikkea hyvyskää kaksin käsin. 

Mä pidin kans joskus ns.mättöpäiviä mut huomaan kuinka vieraalta ne nyt jo tuntuvat kun kuukauden päivät oon opetellut ranskalaistyylistä kohtuusyömistä - ei näläntunnetta eikä ähkyä vaan tasaisesti. Eikä oo tullut enää sellaista ajatusta, että " ostan sit lauantaina 2 berliininmunkkia" koska voin ostaa sen vaikka tiistaina ja syödä puoliksi kaverin kanssa jälkkäriksi jos mieli tekee. Ehkä se, etten lataa määrällisiä vaan laadullisia odotuksia ruuasta on se pointti. Meillä tehdään nykyisin uusia ja melko haastaviakin makuretkiä ympäri maailman, määrät ei oo isoja, makua ja yhdessä tekemistä on. 

Olet selvästi ottanut askeleen oikeaan suuntaan, kun olet miettinyt asiaa. Varmasti osaat ajatella myös siinä tilanteessa järkevästi kun se tulee eteen. Maltti on valttia. Hyvin se menee.👌 

Mulla näihin tilanteisiin auttaa, jos en mene niihin nälkäisenä. Eli olen yrittänyt aina syödä itseni erityisen kylläiseksi ennen yhteisiä ruokailuja. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta enempi hyvää ruokaa on kuitenkin sitten vähempi ruokaa/huonoja valintoja. 🍗🫒🥦🍌