Päiväkirja - mademoiselle.noir

Profiili - mademoiselle.noir | Painohistoria

21 - 25 (216)

Sivu: Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... Seuraava

22 tammikuuta 2019

Jos taas kokeilisi pitkästä aikaa smoothieita. ❤️ nyt kokeilussa mustikka-banaani-piimäsmoothie Ensikerralla enemmän mustikkaa vaikka hyvä se näinkin oli. 🤤

(3 kommenttia)

16 tammikuuta 2019

Ooookei, päätin lopettaa tuon uuden lääkitykseni joka ahdistuneisuuteen määrättiin. Se kun vain edelleen aiheuttaa väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Treeneistä tai ylipäätään koko projektista ei tule yhtään mitään kun kaikki ajatus syömisestä etoo.

Eli huomisesta alkaen jätän lääkkeet pois ja katsotaan jos ruokahalu palaisi. Naistenvaivat myös aiheuttivat omalta osaltaan väsymystä mutta katsotaan jos sekin menisi ohitse.

Tämä vuosi alkoi myös aivan älyttömällä stressillä joka ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Järkyttävä määrä selvitettäviä asioita ja sen lisäksi pitää yrittää jatkaa treenaamista oman jaksamisen mukaan. Kuntosali kuitenkin on hyvä tapa purkaa stressiä joten sinällään olisi hienoa saada itseni kammettua treenin pariin.

Vaa’alle pitäisi uskaltaa helmikuun ensimmäinen maanantai. Katsotaan mitä on luvassa. 😬

(2 kommenttia)

26 joulukuuta 2018

Loma lusittu ja paluu takaisin arkeen. Kaamos selvästi alkanut hellittämään kun lumi ja huurteiset aamut toivat mukanaan hieman valoa. Tässä on loman aikana yritetty opetella positiivisempaa ajatustapaa jotta ylimääräinen stressi hellittäisi. Esimerkiksi olen kovasti piiskannut itseäni siitä että olen treenannut hyvin vuoden ajan, saanut tuhottomasti kiloja karistettua ja nyt kaamos pilasi koko projektin kun evääni en jaksanut liikuttaa varmaan 2 kuukauteen.
Sen sijaan aloin ajatella että olen treenannut odotettua paremmin vuoden ajan, tiputtanut +20kg ja syksyn kaamos toi mukanaan pienen breikin mutta ei se mitään, koska nyt jaksan taas jatkaa projektini äärellä. Mitään ei ole peruuttamattomasti pilattu vaan takapakkia on syksyn (ja joulun) turvotuksen myötä tullut mutta kyllä niistä päästään.

Vaa’alla en nyt uskalla enkä edes viitsi käydä koska siinä näkyisi vain pyhien turvotus. Alan taas huomisesta alkaen käymään aktiivisesti salilla ja punnitsen kaiken syömäni. Luultavasti punnitsen itseni vasta kuukauden kuluttua.

Nyt alkaa todellinen loppukiri projektin kanssa, eli -mitä nyt sitten ikinä painankaan- viimeiset kilot aion pudottaa vaikka hammasta purren kevään aikana. Synttäreilläni (eli toukokuun lopussa) on tarkoitus vaa’an näyttää ~60kg.

Mahtavaa uutta vuotta kaikille hieman ennakkoon ja jos teette lupauksia terveellisemmän elämän suhteen niin pitäkäähän ne myös. 💪🏻🤩

(4 kommenttia)

18 joulukuuta 2018

Tilannepäivitystä ihan huvin vuoksi.

Olo on tokkurainen, hieman flunssainen ja väsynyt. Aloitin lääkityksen paniikkihäiriöön vastoin periaatteitani ja nyt olo on kamala. (Oon ollut monen monta vuotta lääkkeitä vastaan).
Käydessäni viimeksi lääkärillä ruokailutottumuksieni takia, lääkäri totesi mulla olevan syömishäiriöoireilua ja määräsi lääkkeet paniikkihäiriöön. Tahtoo kuulemma hoitaa alati vainoavaa ahdistustani niin ettei se pistäisi oravanpyörää liikkeelle jossa:
1. Käyn jotain tunnemyrskyä läpi jonka takia 2. Saatan syödä yhden suklaakonvehdin, omenan tai minkä tahansa joka on suunnittelematta syöty ja menee vaikka edes kalorin ylitse suunnitellun ja sitten 3. Alan inhota itseäni ja ahdistun totaalisesti jonka takia 4. syömishäiriö nostaa päätään bulimian muodossa ja 5. Tämän jälkeen inhoan itseäni entistä enemmän.

Odottelen kovasti että sivuoireet lakkaisivat kiusaamasta mutta siihen voi mennä jopa kuukausi. Oireina ovat unettomuus, ruokahaluttomuus, vähentynyt unen tarve ja päänsärky.
Sinällään huvittavaa kun lääkäri toivoi että nukkuisin enemmän kuin normaalin 4-5h, mutta nyt nukun vain 2h yössä. Valvon helposti sinne klo 6 asti ja herätys on vapaapäivinä 7.30 ja työpäivinä klo 5.
Onneksi valvominen ei johda herkutteluun tai muuhun naposteluun kun ruokahalu on tosiaan tiessäön. Pakotan itseni syömään 2-3x päivässä ja edelleen syön kunnon ruokaa mutten jaksa punnita mitään.

Kaamos on vaivannut syys-lokakuusta asti ja sen takia salilla käyminen on jäänyt. Treenasin kotona kuntopyörällä mutta nyt joulukuun aikana on sekin jäänyt kun pääkoppa on jatkuvasti sumussa. Päätin tosiaan ottaa rennosti vuodenvaihteen jotta saan projektin taas hallintaan sekä terveelle raiteelle. Oon 100% varma että kiloja on tullut lisää mm. stressin ja valvomisen takia mutta jätän nyt puntarin taka-alalle ettei ahdistus vain nostaisi rumaa päätään.

Sinällään säälittävä olo sekä turha merkintä mutta menkööt. Tässä vain on se että pakkoneuroosi ja ahdistus ovat yhdessä todella huono kombo, jonka takia en osaa hellittää yhtään. Nyt vaan kerätään energiaa ja tahdonvoimaa nämä 2 viimeistä viikkoa sillä vuodenvaihteessa on pakko alkaa karistamaan viimeiset kilot.

(14 kommenttia)

04 joulukuuta 2018

Tänään käynti terveysasemalla jossa lääkäri otti erittäin voimakkaasti kantaa painonpudotukseeni. Kyseli ummet ja lammet elämästäni, parisuhdetilanteesta, stressitekijöistä, hoidanko lastani tai teenkö tämän kanssa mitään, paljonko treenaan, paljonko syön, mitä syön, paljonko juon, tarvitsenko sairauslomaa..
Aivan kaiken tuli kysyneeksi sen takia että painonpudotukseni taustalla on ahdistuneisuushäiriö.
Sain kuulla että tämän pituiselle 68kg olisi sopiva paino, eli 10kg enemmän kuin tavoitepainoni. Eihän nuo painoindeksilaskurit luotettavia ole mutta eikö 68kg ole normaalipainon rajalla?

Sain myös huudot siitä että treenaan liian usein ja minäkuvani on täysin vääristynyt koska edelleen näen vain hyllyvän vatsan kun erehdyn vilkaisemaan peiliin. Lisäksi ruoskin itseäni aivan suotta siitä kun motivaatio on heikentynyt loppuvuonna sillä pimeys vaikuttaa mielialaan ja kylmyys nostaa ruokahalua. Eikä unohdeta sitä että olen ylisuorittaja ja tahdon pitää kontrollin kaikessa mitä teen enkä näin ollen kestä sitä pettymystä jonka kontrollin menetys aiheuttaa.

Pitää ilmeisesti ottaa hissukseen joulukuu ja jatkaa projektia hullunkiilto silmissä vuodenvaihteessa. Tottakai syön edelleen kuten pitää ja treenaan kotona kuntopyörällä. Pitää nyt vain pysähtyä ajattelemaan ettei kroppani ole niin kauhea kuin miten sen itse näen. Ajattelutapani on aivan väärä ja sitä tarvitsee muuttaa.

Siskoni kysyi viikonloppuna että mistä ihmeestä tunnen yhä olevani lihava ja tähän vastasin rutistamalla vatsamakkaroitani. Mutta toisaalta puolisoni sanoi kopattua minut syliinsä että tuntuu kuin painaisin enemmän kuin hetki aiemmin.. tuntuu että nämä tällaiset kommentit tekee ajattelutavan muuttamisesta mahdotonta. Vaikka saisin kommentin siitä miten turvonneen näköinen- tai siro ja kevyt olen, tunnen itseni siaksi. Riippumatta siitä onko kommentti kehu tai ei. 😔

(22 kommenttia)

Painohistoria - mademoiselle.noir

Näytä täydellinen historia