Päiväkirja - Santtu21, 14 elo 21

100% samaa mieltä 😎 

Ja jatkuu: Motivaatio häilyy ja syyt pysyä motivoituneina muuttuu ja joka päivä ei voikkaan olla motivoitunut, mutta silloin se kurinalaisuus astuu kuvioihin. Määrätietoinen toimiminen tavoitetta kohti, eikä niinkään luovuttaminen ensimmäisten kommelluksien tullessa vastaan. Enkä tarkoita tällä missään nimessä sitä että joka päivä pitää olla 100% täysillä paahtamassa, mutta suunnan ja tavoitteen pysyessä mielessä useampikin mutka matkan varrella ei poista lopullista kohdetta 👍🏻 

Juuri näin itseni kohdalla.. 👍 

Samaa mieltä 👏 

Mä oon pikkasen eri mieltä. Ei kukaan jaksa olla määrättömästi kurinalainen. Itselleni tämä on enemmän elämänmittainen "projekti", koska paino karkaa kyllä taas ylös, jos tavat muuttuu. Minä koen niin, että motivaatio voittaa, mutta vain jos se motivaatio tulee aidosti sisältä. Minä haluan voida hyvin ja haluan jaksaa paremmin, joka päivä tästä eteenpäin. Mulle tää tarkoittaa valintoja tyyliin "julmettu stressi päällä - nollaanko sen pikku hiprakalla tänä iltana vai vähän hitaammin mutta pysyvämmin kahlaamalla sen tunneskaalan läpi ja samalla teen jotain itselleni hyvää (kävely- tai hölkkälenkki, pihahommia, tai kaivan kirjan / käsityön esiin). Toki oon siis tilanteessa, jossa viimeiseen vuoteen mahtuu stressiä, huolta ja surua parin ihmiselämän verran, ja yksi mahdollisesti iso huoli odottaa nurkan takana. Stressipisteet on tapissa ja itsekuriin on voimia promillen osia. Silti tämä kesä on ensimmäinen kerta, kun jaksan jatkaa tätä ruoka- ja elämäntaparemonttia vaikka vaaka kalorivaje näyttää elävän molemmat ihan erillistä elämää 😅 mutta kiitos juuri viimeisen vuoden, olen löytänyt sisäisen motivaation. Ja sen ansiosta oli loppupeleissä aika helppo valita eilen kahlata niitä tunteita, juoda muki teetä ja mennä ajoissa nukkumaan. (Pahoittelut avautumisesta 😔) 

Sanoisin että näiden tasapaino kunniaan. Vaarana on että kurinalaisuus jalostuu pikkuhiljaa epäterveeksi kontrolloinniksi, jolloin tarve kurinalaisuuteen alkaa ajaa hyvinvoinnin ohi ja tekeminen alkaa olla sääntökirjan noudattamista ja virheiden välttelyä. Kun on liikaa luottanut kurinalaisuuteen, ei enää uskallakaan hiljentää ja kuunnella omaa oloa. Kun tekeminen muuttuu hampaat irvessä puurtamiseksi on hyvä palautella mieleen niitä alkuperäisiä motivaation lähteitä (eli vaikka hyvä olo, energian lisääntyminen jne, ja todeta vaikka että on parempi väsyneenä kuunnella sitä oloa ja jättää treenit väliin). Eli motivaation ja kurinalaisuuden tasapaino 👍⚖️ 

Komppailen hebaa ja magistea. Terveen motivaation löytäminen on kyllä avainasemassa ja elämäntaparemontti tuntuu silloin mielekkäältä. Kurinalaisuus muuttuu tosiaan helposti kontrolliksi ja näin kävi itselläni 3 vuotta sitten joka johti siihen etten voinut syödä mitään mitä ei oltu päivän kaloreihin laskettu ja lopulta sairastuin bulimiaan. 🙄 kyllä sitä motivaatiota on löydyttävä jos haluaa saada terveitä tuloksia. 

Itse näen kuvassa motivaatiotekijöiden olevan pohja, johon kaikki perustuu. Tähän pohjaan yllä olevat tekijät tukeutuvat kuten esim. kurinalaisuus. Tästä muodostuu kokonaisuus, joka tukee toisiaan "heikkoina hetkinä" 

Mutta tähän juuri ajatukseni pohjaakin @magiste että aluksi motivaatio sysää liikkeelle, mutta se projektin elämänmittaisuus vaatii niiden kurinalaisten toimintamallien omaksumista. Ja kurinalainen on äärimmäisen huono sana kuvaamaan tätä toimivien ratkaisujen omaksumista. Nämä kun vielä ovat jokaiselle omanlaisensa. Kurinalainen kuulostaa pitkälti "ei mitään hauskaa koskaan" ja riisi-kana-parsakaali ruokavaliolta, ja sitä en siis todellakaan tällä liputtanut. Heballe ja muille lisäisin vielä omaan ajatukseeni selvennykseksi sen, että "kurinalaisuus" kattaa myös sen toisen ääripään, koska haluaisin ainakin kuvitella että täällä useimmat tietävät sellaisen kohtuullisuuden mallin, jossa on kontrollointia terveellisyyden eikä pakkomielteisyyden rajoissa. Ja todellakin jos on äärimmäisyyksiin taipuva, niin tarve kontrolloida voi olla ylitsepääsemätön ja silloin se ei ole ollenkaan terveellistä, mutta tällöin puhuisin jo eri asiasta kokonaan.  

@lihapulkka totta tuokin, koska jos ei ole motivaatiota aloittaa ei myöskään muodostu niitä toimintatapoja. Ja vaihtaisin tässä asiayhteydessä tuon dicipline suomennoksen "hyvät toimintamallit" tms suuntaiseksi 😁 

Ehkä kurinalaisuuden voisi korvata suunnitelmallisuudella ja määrätietoisuuteen lisätä sanan "salliva" tai "ei-ehdoton" 😊 Näin ainakin itse tuon koen 😎 

Mulle itselleni kurinalaisuus on tavallaan myös määrätietoisuutta. Kun päätän jotain, niin haluan sen tehdä sitten "kunnolla". Tiedän, että muulla tavoin en olis tätä - 60kg saanut pudotettua. Mulle henk kohtaisesti kurinalaisuus ei tässä laihduttamisessa tarkoita sitä, että hampaat irvessä laihdutan, vaan lähinnä sitä, että olen pysynyt sallituissa kaloreissa ja punninnut sen ruokani.. Koska niin päätin ja koin, että se johtaa haluttuun lopputulokseen.  

Mahtavaa, kun muilla on kielellistä osaamista @misudi ja @wilitheman 😅 Ei oikein ajatus kulkenut nyt omien käännösten kanssa  

totta!💪 

@wilitheman sanoittama salliva määrätietoisuus mahtuu minunkin sanavarastoon 😅 

Salliva määrätietoisuus on huippu hyvin. Ehkä kurinalaisuuden voisi kääntää myös rutiiniksi. Kun on luonut hyvät rutiinit esim. Aina hyvä aamupala tai vihanneksia joka aterialla tms niin ei tarvi stressissä miettiä ja tehdä valintoja kun vaan menee hyvän rutiinin mukaan. Rutiinin luominen ei toki tapahdu itsekseen.